Älä katkeroidu kahleisiin, vaan päästä irti

Hyvää uutta vuotta jokaiselle pienelle ihmisille.

Itse vietän sen ylhäisessä yksinäisyydessä, toivoen että joskus olen toivottu ja haluttu ja pyydetty. Ehkä ensi vuonna? Eikö ihmiset voi sanoa suoraan ettei viihdy seurassa, alkaa harmittamaan se kun luulee jotain muuta kun oikeasti asiat on. 

Kyllä, haluaisin juhlia. Kavereiden, ystävien, tuttujen kanssa. En tuntemattomien vaan turvallisessa piirissä, pitää hauskaa. Pitääkö sitten olla angst ja perua kaikki. Ihan kaikki, jopa ensi vuoden suunntelmat. Siltä nyt tuntuu. Pahasti siltä.

Mihin on hävinnyt ne kaikki ihmiset joita kuvittelin tuntevani?

Kiitos hei, yritän jaksaa yksinäisyydessäni. 

Senni se lähtee töihin.. tälläystä!

Tosiaan ajattelin ihan omaksi ilokseni tehdä tälläisen meikkauspostauksen. Rakastan meikkaamista ja tälläytymistä, mutta en ole ehtinyt sitä lajia hirveästi opettelemaan, joten no.. Kokeiluita. Itsellä on kuitenkin joitain perinteisiä kikkoja mitä käytän ja tässä nyt tämä yhden päivän meikki esiteltynä. Aluksi haluan sanoa muutaman sanan siitä mihin pyrin. Eli pyrin mahdollisimman luonnolliseen, mutta siistiin vaikutelmaan. Luonnollisuudella nyt lähinnä tarkoitan sitä että pienet virheet saavat kyllä kuultaa läpi, mutta ei liikaa, hillitysti. Toivottavasti ymmärrätte! Mutta tässä nyt kera muutaman kuvan päivän meikkipläjäys.

Eli lähtötilanne. Suihkusta juuri tullut, tässä vaiheessa yleensä valittu vaatteet. Tällä kertaa päällä löysä toppi + farkut, eli peruskamaa. Aloitan aina hiuksista. Eli ensimmäisenä harjaan hiukset ns haluttuun muotoon. Eli hyvä sivujakaus (saa olla hieman epätasainen) ja sitten kuivaan hiustenkuivaajalla. Harvoin käytän suoristusrautaa. Päivän luukissa laitoin muutamalla pinnillä oikealta puolelta kiinni, tosin todella huomaamattomasti (joskus laitan oikeastaan kokonaan oikealta kiinni). Kun tukka kuosissa, Ripaus hiuskiinnettä ja sitten vielä viimeistely erittäin pitävällä lakalla. WUOLA!

Sitten siirrytään meikkien pariin. Itsellä on toooodella vähän meikkejä ja osa todella vanhoja, mutta olen kyllä todennut hyviksi! Saapa nähdä koska tulee taas lisää kun oikein innostuu...

Ensin tosiaan meikkivoide ja yleisesti naama kuntoon. Ostin juuri tuota Lumenen meikkivoidetta ja se on kyllä todella hyvää! Aikaisemmin oli Yves Rocherilta meikkivoide, nestemäinen myös, mistä tykkäsin kanssa kovasti! Peitti hyvin ja oli todella miellyttävää iholla, mutta kun se tilaaminen on jotenkin niiin hankalaa.. Mutta siis. Eli meikkivoidetta koko naamaan. Poskipäät ja nenä + tällä hetkellä suun ympärys on yleisesti minulla aika punainen, vaikka oikeastaan muuten ihan hyvä iho minulla onkin. Tämä peittää hieman, muttei kokonaan, mikä tekee luonnollisemman näköiseksi. Voiteen jälkeen Lumenen puuteria ja suurimmat möykyt pois puuterisiveltimellä. 

Sitten piirrän kulmat (olen siinä surkea ja ne eivät ikinä näytä samalta, mutta siksi on sivuotsis :D). Itsellä on kolmea eri värit, musta, tummanruskea ja mustaharmaa. Musta on järkyttävin, mustaharmaa menee, mutta voittaja ehdottomasti tumman ruskea. Ei pelkästään värin vaan muutenkin koostumukseltaan mukavin ja saa hienoimman näköiset kulmat. Kun kulmat on kunnossa, Ikivanhalla (sain varmaan 7 vuotiaana!)  Silverline luomivärillä pohjustan KOKO luomen, aina kulmaan asti. On melko neutraali sävyltään, tuo kuitenkin pientä hohtoa, erittäin kivan näköinen ja tekee silmään ilmettä!

Ja sitten silmiä tekemään! Ennen inhosin ylitse kaiken silmämeikkiä, nykyään se on niiiin ihanaa! En mitään hirveän kirkkaita vielä uskalla tehdä ja yleensä teen aika paljon enemmän häivyttämällä. Eli ensin tosiaan otan tuosta alemmasta paljetista halutun värin. Tällä kertaa sekoitin keskimmäistä harmaata ja oikealla ylhäällä olevaa tummanharmaata. Sillä siveltimen (häivytys) kanssa levitin silmän ulkosyrjään ja ns. "silmämunan päälle". Eli periaatteessa korostamaan silmää. Sitten tuon edempänä olevan paljetin harmaata / valkoista laitoin hieman vaalentamaan sisäsyrjään ja tuomaan eroa sävyissä. Lopuksi ylemmästä paletista mustaa häivähdys ulkosyrjään.

Ja sitten viime silaus tulee hopeisella "glitterillä", mistä ei valitettavasti kuvaa. Anytimen (tms) joku halpa luomiväri joka meni tuusan nuuskaksi ja siitä sitten olen laittanut hieman aina tuomaan kiiltoa silmiin. Sitä ihan koko luomelle, myös kulmiin asti. Ai että kun tulee kivat, TAAS! ;)

Sitten silmien loppusilaus! Eyelinerillä mahdollisimman siistit suorat rajaukset, mahdolliset kuviot silmäkulmiin (yleensä teen pelkän pienen ylirajauksen). Tuo on aivan ihanaa, mustaa glitteri lineriä, en voi kun suositella! Lupaan antaa vielä joskus merkin, nyt pääsi unohtumaan ja en jaksa kaivaa. Erittäin helppo laittaa kunhan on käsi vakaa ;) Sitten lopuksi ripsiväri. Itsellä miljoona ripsaria, tänään laitoin sit Yves Rocherin ripsiä pidentävää ripsaria. Nojaa.. Ihan kivaa, tosin menee niiiiin helposti paakuille että joutuu todella tarkasti laittamaan. Muuten oikein mukiin menevää tavaraa, parempiakin kyllä on.

Sitten vielä korut, eli pääasiassa korviksien valinta ja tadaa, valmista ja kohti töitä!

ENJOY! ja kaikille mukavia meikkailuhetkiä noin yleisestikin :D

yölöpinä 9: Peiliin katsominen riittää

Ei, en tiedä miksi kirjoitan tästä jouluna, ilon onnen aikana, miksi nyt kun kaikki vituttaa enemmän kun pientä oravaa joka hukkasi viimeisen tammenterhon. Tai oikeastaan ei vituta. Enemmänkin on haikea ja yksinäinen olo, niinkuin koko joulun on ollut. Pilata se nyt tällä minun angstauksellani, mutta kirjoitan vain sen takia että tuntisin edes kuuluvani johonkin. Edes siihen pieneen nettimaailmaan, joka ei ole sitä oikeaa elämää.

Olisi pitänyt aikoja sitten tajuta. Tai tajusinhan minä, tiennyt olen koko ajan, mutta siinä jossain vaiheessa kaikki meni putkeen ja unohti. Sen miltä tuntuu miettiä asioita. Pohtia ja muistella. Nyt se on vain muistella. Itselläni on kaksi sellaista perheen ulkopuolista ystävää joihin oikeasti luotan 110%. Tiedän ettei luottamus tai ystävyys tai mikä tahansa muukaan ole täysin molemmin puolista (kummastakaan tiedä), mutta tiedän että olen valmis kumman tahansa eteen vaikka kuolla. Sen verran minulle tärkeistä ihmisistä on.

Miksi tämä joulu on ollut minulle näin  vaikea? Olen itkenyt joulukuussa enemmän kuin muina kuukausina (heinä- ja elokuuta lukuunottamatta) ja joulupyhinä eniten. Tiedä sitten miksi. Itkin jopa kun annoin isäpuolelle lahjan. Annoin siis isäpuolelle liput venäjä-suomi peliin Helmikuussa, joka pidetään siis olympiastadionilla ja konjakkipullon. Ja itkin kun Kari halasi. Jaaa-a.. Itken taas kotona, autossa, töissä.. Pahempaa kun kesällä. Ja nyt olen ihan allapäin ihan idiootista syystä. Koska en pääse juhlimaan. Niinkuin muu nuoriso.

Olen sosiaalisessa ahdingossa. Haluaisin tutustumaan ihmisiin, haluaisin olla kavereiden kanssa. Kavereiden? En osaa äkkiseltään nimetä. Niitä "nähään sit ku ehitään"-kavereita joiden kanssa sovitaan tarkka päivämäärä ja nähdään kerran puolessa vuodessa. Nojaa. Onhan ne ja niissäkin usein erittäin ihania kavereita, joita haluaisi nähdä useammin. Enemmän ehkä kismittää.. kaikki. Olisi kiva soittaa jolleki ja kysyy vielä et hei, läheks messii. Kenelle? Puhelin täynnä työhön, hevosiin ja kouluun liittyviä numeroita.

Nyt jos koskaan tarvitsisin kunnon överikännit. Saisin ehkä itsekin tietää miksi itken. Jos vaikka se paha möykky tulis pihalle. Tuskin. Jospa jään kotiin, hoidan hevoset ja menen nukkumaan. Herään aamulla hyvään oloon, muiden kärsiessä krapulaa. Olen paremmalla ololla, mutten mielellä. Olen sosiaalinen ihminen, mutta jumissa elämässä. Joskus joku sanoi että nuoruus menee ohi. Totta. Mutta kaikki se kestää. Elämän olen valinnut, kestän sen. Vaikka sitten yksin, nyt ja siihen asti kun sydän viimeisen kerran lyö.

Joulu on ilon ja onnen aikaa. Miksi itken?

Tunne yksinäisyyttä kuukautena jolloin pitäisi tuntea eniten lämpöä ja läheisyyttä.

En sano etten saisi sitä, pikemminkin, koen sen kaukauseksi.

Joulukuu: Rahantuhlauksen aikakausi

Kyllä, tässä kuussa on mennyt enemmän rahaa kun lääkäri määrää.. Maksanut reilu 400 euroa tallitilille, ostanut kaikki joululahjat (mitä en oletettavasti voi tässä lausua), itselleni kasan paitoja ja paljon koruja.. Rahan kulutusta ei voi estää, tulisipa sitä samaan tahtiin!

Odotan niin innolla joulua, ei onneksi ole montaa päivää enää. Ja sen takia koska haluan nähdä kaikkien ilmeet kun annan niille lahjat, innolla innolla odotan! Ja koska en voi kertoa tässä mitä kaikkea ostin muille, voisin selittää tosiaan sitten lauantaista jolloin käytiin Hennan ja Jennan kanssa hieman shoppailemassa. Lauantaina tosiaan aamusta suuntasin Forssaan ja hain Jennan ja Hennan. Siitä suunnattiin Turkuun, Hansalle, shoppailemaan. Päätöntä shoppailua, itsellä ei ollut oikein mitään shoppailtavaa, seilailin ja katselin vain kaikkea. Lopulta matkaan tuli Glitteristä reilulla 50 eurolla tavaraa, yksi pitkähinainen, kolme toppia ja kauluspaita. Ja ei sovi unohtaa että ostin myös NCSI dvdbokseja kaksi, kaudet 4 ja 5! JEE, taas pääsee katsomaan eteenpäin, innolla innolla odotan että on aikaa.

Rahan kulutus ei tietenkään loppunut siihen lauantaihin. Maanantaina kävin vielä ihan kaupoissa kunnolla, ostamassa viimeisiä lahjoja. Siellä sattui vaikka mitä mukaan, kuten esimerkiksi itselleni taas kiva paita ja vyö! Katsokaa nyt, aivan ihanat, olen ihan rakastunut niihin. Kuva laadukas kun on kännykällä jossain koulun peilistä kuvattu, mutta en saanut muuten kivaa kuvaa.. Tuitui, tykkään! Kuvassa näkyy myös söpöt pinkit geelikynnet!

Ja turha unelmoida että loppuisi siihen.. Ehei! Tänään tosiaan mentiin Riihimäelle Satun kanssa moikkaamaan ex-pomoa ja vietiin kukkia ja kortti. Itselle reissu oli "ilmainen" satu maksoi bensat ja ruuat ja kaikki! Ihana ihminen.. Yritän jotenkin vielä korvata tän sille! Mutta ennen sitä tosiaan olin KYNSIHUOLLOSSA! ja nyt on I-H-A-N-A-T kynnet. Niin tykkään näistä. Siniset kärjet, hieman valkoista ja nimettömässä tähti ja timantti. Aww.. näihin  tein taas totalli rakastumisen, oli kyllä käynnin arvoinen, varsinkin kun näiden tekijä lopettaa nyt vuoden lopussa. Harmi, pidin kovasti hänen käden jäljestä!

Tässä teille hienot taiteelliset kuvat Glitteristä ostetusta korusta (kaksi korua, tuo iso sinisillä timanteilla ja nuo neljä pienempää ketjua.) ja sitten tietenkin minun hienoista uusista kynsistä!

HUH! Nyt sitten alkaakin odotusten aika, jos tämä rahan tuhlaus hetkeksi laantuisi. Meinaan odotan joulun jälkeen innolla Uutta Vuotta, ollaan Satun kanssa kaksin Apsilla, laivareissua tammikuussa ja ennen kaikkea, synttäreitä! Olen niin suunnitellut jo kaiken miau! Siitä tulee hienoa, tai sitten menee överiksi, whåt ever! Nyt vielä päivän meikkiluukki ja sitten kohti sänkyä, väsymys iski!

yölöpinä 8: Elämän kuntoon laittoa

Jep, tässä on taas ollut hieman sähköistä ja uupumustakin. Sähköisyyttä tuottaa täällä kotona se, kun en yksinkertaisesti ehdi kaikkea. Haluaisin siivota, tiskata, pyykätä.. Ennen kaikkea hoitaa hevosia ja lenkkeillä, mutta ei, en yksinkertaisesti ehdi. Jos menen aamulla klo 8 kouluun, pääsen klo 16, menen taas heti töihin ja pääsen aika välillä 21-00.15. Mihin siihen sitten tunget vielä hevoset, lenkkeilyn ja kodin askareet? Niinpä.. Et mihinkään. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja nyt pitää saada elämä taas kontrolliin. Suunnitelma näyttää siis tällä hetkellä tältä:

Maanantaisin menen vasta klo 12.20 kouluun, joten ehdin aamusta liikuttamaan että hoitamaan hevoset. Näin ollen illalla (koulu loppuu klo 16) voin olla huoletta töissä.

Tiistaina on järjettömän tyhmä koulupäivä. Ensin on kaksi tuntia koulua, sitten kaksi tuntia vapaata ja taas kaksi tuntia koulua. Eli koulu loppuu klo 14. Välissä olevat kaksi tuntia käytän siis lenkillä (juoksu) tai salilla. Eli liikuntaa! Jos illalla töitä, hevosten hoito mahdoton, mutta tämä on porukoille ookoo.

Keskiviikkona ja Torstaina on koulua 8-16. Nämä päivät pyydän 1.1.12 alkaen vapaaksi, sillä tarvitsen iltapäivän hevosten hoitoon ja NUKKUMISEEN. Olen niin väsynyt että tarvii oikeasti nukkuakin välillä.

Perjantaina koulua on taas 8-12. Ja koska teen pääsääntöisesti iltavuoroja (alkaen n. 15), ehdin välissä kotiin ja hoitamaan hevosia. Tämäkin vähän siinä ja siinä ehtiikö, mutta kelpasi porukoille ainakin ;)

Että huh! Toivottavasti nyt lähtee rullaamaan. Nyt onneksi ensi viikolla alkaa joululoma niin pääsee sitten taas helpommalla kun ei ole koulua, ehtiikin jotain. Ainakin hetken nukkua jos ei muuta! Valitettavasti nytkin olen niin väsynyt ettei tämä postaus nyt vastaa normaalia tasoaan. Huomenna on shopshopshoppailu päivä feat Jenna ja Henna, en malta odottaa! Turku täältä tullaan! Loppuun vielä päivän naamalookki. Taino, joku kuva kun en jaksanut kuvatontakaan tästä tehdä, enjoy!

Osku is BÄCK!

Kuinka olenkaan kaivannut oskua! Tänään tosiaan sain hommattua muistikortin lukijan ja heti oli pakko alkaa pelleilemään ja kokeilemaan ja no.. Tänään käytiin taas tällä linjalla.. Mutta ihanaa Oskari on taas toiminassa, nyt saan kuvattua pitkästä aikaa, jeejeejee! Tässä teille vielä illan tyylinäytös, Osku on paras!

Turha mitään sanomaton postaus, mutta kun Oskari on niin ♥

Haluatko tututstua? Hei. olen vesimies!

Väleissä olevat kursiivitekstit omaa käsialaa, muuten horoskooppi.com omaisuutta!

VESIMIES:
Laatu: Johtava
Elementti: Ilma
Hallitsijaplaneetta: Uranus
Aurinko merkissä: 21.1.-20.2.

Eläinradan yhdestoista merkki on kekseliäs, älykäs, vapaudenhaluinen, kansainvälinen, yhteiskunnallinen, radikaali, humaani ja idealistinen Vesimies. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo voisi olla tämän merkin yleinen motto. Vesimies on parhaimmillaan silloin, kun vallitseviin oloihin tarvitaan muutosta. Uranuksen hallitsemana merkkinä Vesimies pyrkii radikaaleihinkin ja nopeisiin ratkaisuihin toimissaan, josta syystä häntä pidetään yleisissä kuvauksissa vallankumouksellisena. 

Nojaa.. Olen kyllä radikaali ja nopea käännöksissäni ja ideoitakin löytyy, sekä kaipaan vapautta. Eli sanotaan että melkoisen paikkaansa pitävä, jos unohdetaan tuo älykkyys ja kansainvälisyys. Näitäkin ehkä jossain määrin, muttei niin "vesimiehimäisellä" tavalla kun ehkä pitäisi.

Ilmamerkin edustajana Vesimies on hyvin älyllinen ja sosiaalinen. Sosiaalisuus toteutuu tällä merkillä parhaiten ystävien ja kavereiden parissa ja Vesimiehen kumppani saakin usein huomata, että jää tärkeysjärjestyksessä kauas ystävien jälkeen. Vesimies tutustuu nopeasti ihmisiin, mutta usein suhteet jäävät hieman etäisiksi, eikä hän mielellään antaudu hyvin läheisiin suhteisiin. Vesimies saattaa olla suorastaan läheisyyskammoinen, jolle löytyy useimmiten syy lapsuudesta tai teini-iästä, joka on saattanut olla jollakin tavalla erikoinen, rikkonainen tai yllättäviä muuttoja tai muutoksia täynnä. Vaikka joillakin Vesimiehillä perusturvallisuus on hyvä, niin todella traagisiakin tarinoita kuulee, mikä tekee tietynlaisen tunneperäisen suojautumisen tarpeen ymmärrettäväksi. Kauriin ohella Vesimiestä pidetään usein tunnekylmimpänä merkkinä. Kauriista poiketen Vesimies on tunnettu varsin äkkinäisistä ratkaisuistaan, jotka vaikeissa tilanteissa todellakin muuttavat elämää, mutta eri asia on se, muuttuuko elämä parempaan suuntaan. On esimerkiksi erikoista, että Vesimies saattaa äärimmäisen vapaudenhaluisena ja sitoutumiskammoisenakin merkkinä mennä naimisiin ja perustaa perheen heti kun se vain iän puolesta on mahdollista. 

Tarvitseeko tähän edes lisätä mitään. Kuin suora luonnekuvaus minusta ja menneisyydestä. Menneisyyden haamuja peläten.. Niinkuin teksti kertoo paljon löytyy ainakin kavereita, mutta harva minua paremmin tuntee. Tunnekylmyys on minun suhteen juuri oikea sana. Sitoutumiskammoinen toinen mikä osuu ja uppoo täysin!

Ihmissuhteissaan Vesimiehen on voitava tuntea itsensä mahdollisimman vapaaksi ja kahleettomaksi. Kypsymätön Vesimies pelkää tunnekuohuja eikä hän osaa käsitellä niitä. Muiden ilmamerkkien tavoin Vesimiehessä tapaa luonteen kaksijakoisuutta ja hän saattaa saada uhattuna ollessaan pelottavia raivokohtauksia, vaikka normaalisti ystävällinen ja humoristinen seuramies tai -nainen onkin. Tunteet yllättävät joskus Vesimiehenkin, mutta jos on vaara, että ne johtaisivat joihinkin seuraamuksiin, kuten sitoutumiseen, eli kahlittuna olemisen tunteeseen, hän saattaa ottaa välittömästi etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen. Jos Vesimies kuitenkin tuntee olevansa parisuhteessa vapaaehtoisesti eikä kumppani pyri häntä rajoittamaan, hän voi elää tässä suhteessa hyvinkin normaalien mittapuiden mukaan. Parhaimmillaan Vesimies on ihmissuhteissaan ystävällinen, seurallinen, hauska, spontaani, hyväsydäminen ja hullutteleva. Kumppanin olisi syytä olla avarakatseinen, humaani ja itsenäinen. 

Naula arkussa. Osui ja upposi, jälleen kerran. Jokainen sana kuin omasta elämästä, oikein kirpaisee lukaista..

Ammatillisesti Vesimies on varsinainen keksijän, insinöörin, nörtin ja tiedemiehen prototyyppi. Vesimiehen hallintaan kuuluvat mm. ilmailu, rautatiet, astronomia ja astrologia. Vaikka hyvin rationaalinen tyyppi onkin, niin juuri astrologia saattaa vetää puoleensa rajatiedon osa-alueista. Toiset ovat kiinnostuneita vaikkapa UFO-tutkimuksesta. Humaanimpi tyyppi viihtyy opetuksen, yhdistystoiminnan, sosiaalityön, nuorisotyön tai kulttuurivaihdon parissa. Lasten tai nuorten parissa toimiessaan Vesimies voi olla hyvinkin epäitsekäs ja empaattinen. Tasa-arvoasiat ovat niin ikään Vesimiehellä sydäntä lähellä. Jos Vesimies ajautuu politiikkaan, hän pyrkii puuttumaan epätasa-arvoon, ahdasmielisyyteen ja tekopyhyyteen. Jousimiehen tavoin Vesimiehessä on paljon maailmanparantajan vikaa ja hän on myös kiinnostunut kansainvälisistä asioista ja päätyy helposti asumaan ulkomaille ainakin väliaikaisesti, ellei pysyvästi. Vesimies sopii hyvin myös kirjailijaksi ja estradeille ja muusikkona hän on yleensä uusia suuntauksia luova. Mm. jazzia pidetään vesimiesmäisenä musiikin lajina. Teatteri kiinnostaa myös monia ja Vesimiehiä näkee usein esim. stand up -koomikkoina. Vesimies ei pidä rutiineista eikä byrokratiasta ja jos työ alkaa olla saman toistoa, hän saattaa toimia luonteensa mukaisesti ja vaihtaa työpaikkaa tai jopa alaa useammankin kerran elämässään.

 Kyllä ja ei. Ei minusta ainakaan keksijäksi, tieteilijaksi, astrologiksi tai muuksi ole, mutta tuo stand up komiikka taitaakin olla meikän juttu! hehe. no ei. Kuitenkin johonkin sosiaalisia taitoja tarvitsevalle alalle varmaan päädyn, niinkuin juuri kassaneiti, autonkuljettaja tai mikä tahansa muu. Mutta niinkuin huomasitte, melkoisen paikkaansa pitävä horoskooppi minulla, pelottavaa!

 Siitä avautuukin kysymys. Olemmeko me syntyneet horoskooppiin vai mukailemmeko alitajuisesti horoskooppia? Ken tietää.. 

Joululahjat - annan, otan?

Pidän joulusta, vaikkei meidän perheessä sitä mitenkään suuren suuresti vietetä. Totta kai meillä on perinteinen jouluruoka ja lahjat yms, mutta ei siis mitää suurempia seremonioita. Joulussa rakastan varsinkin lahjojen ostamista. Silloin kun itsellä ei ollut rahaa ostaa lahjoja, oli hirveän kurja olo.. Rakastan ostaa lahjoja, vaikka oikeastaan olen todella huono niitä keksimään. Yleensä ostan vähän huumoripohjaisesti ja lopulta vielä päätyy siihen tuttuun ja turvalliseen suklaaseen. Itse yritän kovasti joulun alla vähentää sitä järjetöntä suklaamässäilyä, eli pieni vinkki jos joku on hommaamassa lahjoja: ei ainakaan paljoa suklaata ;) Listaan nyt alle omaa toivomuslistaa, mistä tulen ainakin itse hommaamaan muutaman lahjan sitten itselleni.

- Canon EOS 60D + objektiivi (vähintään 185 mm asti)

Tämä tosiaan tulee itse hommattua, joko myöhäisenä joululahjana tai sitten synttärilahjana. Hintaa paketille kävin jo kyselemässä, hieman alle pari tonnia tulee maksamaan. Ja tosiaan rungon mukana tulisi ostaa myös samalla ookoo pitkä USM objektiivi, saapi nähdä että millaiseen päädyn.

- Muistikortin lukija + Canon Powershot -pokkari

Laitoin nämä yhdeksi toiveeksi, ostan tuon 60Dn kanssa samaan pakettiin nämä. Oskarille tuo lukija ja sitten pokkari mikä maksoi sen satasen verran, ihan sellaiseksi hulluttelu / laukkukameraksi. Aina on harmi päällä kun kamera ei mukana joten sen tähden!

- Nahkaratsastussaappaat

Nämä myös hommaan itselleni. Saapi vielä nähdä millaiset ostan, kuolaan Köngisin saappaita, mutta katsotaan katsotaan.

Ja sitten kaverit, sisarukset, äiti, isä, kaikki silmät auki, näitä kannattaa hommailla meikälle:

- TV-sarja DVD boksit, elokuvat

Olen aivan mahdoton fani katsomaan elokuvia ja tv-sarja bokseja! Joten jos haluat tosi kovasti miellyttää ja olla yyper, osta joku hyvä leffa (olen melko kaikki ruokainen, hyviä uudempia mm. Burleski, Twilight, Potterit, erilaiset komediat jne.) TV-sarja bokseista sitten seuraavat sarjat ihan MUST! NCIS (ei kausia 1-3), CSI Miami (ei kautta 1), CSI, Menthalist ja House. Lisäksi Supernatural, Glee ja Näkijä on lähellä sydäntä ;)

- Koruja koruja koruja koruja

Enkä siis tarkoita mitään kalliita kultasepänliikkeestä ostettuja (nekin tietty kelpaa), vaan ihan kaikenlaiset rannekorut, korvakorut, kaulakorut, kellot jne. Blingit, niitit, eri väritset.. Hiuspannatkin oikein kivoja, kaikkea rihkamaa siis saa minulle ostaa. Ei kuitenka hirveesti sormuksia, niiden pitoo en hallitse (awww.. arvatkaa paljon kulutan rahaa ku päädyn 17. päivä Glitteriin..)

- Erilaisia lahjakortteja

Kutomon liikuntakeskukselle että pääsen pumppiin! Ja tietty juuri kaikki Glitterin, Seppälän, H&M lahjakortit erittäin tervetulleita ;)

- IHAN VÄHÄN suklaata

joulusuklaata! Noblessea!

- Paljon ihania ihmisiä ympärille

Tarvitseeko muuta sanoa, tarvitsen teitä, ystäviä ja perhettä lähelle niin olen onnellinen :)

Sitten vielä loppuun, olisiko jollain jotain vinkkejä ostoksille. Listalla kasa kavereita, veli, kummipoika, äiti, isäpuoli jne. Tiedän lopulta hommaavani lahjat itse mut vinkkejä otetaan aina vastaan ;)

yölöpinä 7: Homō sibī jūdex dūrissimus

"Ihminen on itselleen ankarin tuomari."

Moni kun varmaan jäi tuota otsikkoa ihmettelemään. Paitsi tietenkin jeesuksen aikaiset latinaatikot jotka nyt tietenkin osasivat latinaa ja tämä muu teksti taas onkin heille hepreaa. Mutta tuo sananlasku on yksi niistä monista jotka ovat niin paikkaansapitäviä. Kukaan muu ei tuomitse itseään kuin itse. Sellainen asia mistä ei päästä yli eikä ympäri, ei edes kiertämällä totuus.

Minunkin kohdalla erittäin paikkaansa pitävä. Ja lähiaikoina oikein hyvin tullut esille. Olen oikein ankara itselleni nyt seuraavan kaksi kuukautta kun yritän päästä tavoitteeseeni. Se että teen sen jopa terveyteni kustannuksella, ei välttämättä ole kaikista imartelevin vaihtoehto, mutta olen ankara tiedän sen. Taisin tuossa viikko takaperin kirjoittaa oikein osuvan statuspäivityksenkin naamakirjaan. Meni kutakuinkin näin: "Joko rakastan itseni rääkkäämistä (masokisti, myönnetään!) tai inhoan itseäni julmetusti, en tiedä, mutta tulen vielä tällä menolla tappamaan itseni."

Ehkei täysin noilla termeillä, mutten jaksanut uudestaankaan mennä katsomaan. Kyse on kuitenkin joka tapauksessa juoksemisesta ja nyt yleensäkin kuntoon pääsemisessä. Yhdessä vaiheessa lopetin kokonaan syömisen. Söin ainoastaan ananasta ja töissä yhden rahkan. No.. Tuottihan se tulosta, mutta ehei, en ollut tyytyväinen. Aloin juoksemaan. Koska olen astmaatikko, en voinut juosta heti kovaa ja pitkiä matkoja, vaikka ehkä kunto kestäisikin. Kuitenkin rääkkäsin itseäni. 

Aamulla kun jalka oli turvonnut kaksinkertaiseksi, vihloi joka askeleella ja hyvä että jaksoi kannatella painoa. Lähdin juoksemaan. Matkalla tietenkin edetessä lisäsin vauhtia. Ja kotiin päin tultaessa vielä kovempaa. Päässä kuulin huutoa: "juokse, kidu, kovempaa". Juoksin. Keuhkot ei saanut tarpeeksi ilmaa, sillä tasoitin hengitystä vetämällä henkeä ja pidättämällä. Jalat maitohapoilla. Kun pääsin kotiin olin kuolla. Teki mieli heittäytyä maahan ja itkeä. Mutta ei, venyttelin, kävin suihkussa ja lähdin kouluun.

En anna itselleni anteeksi. Pitäisi antaa hieman armoa. Mutta ei, minä aijon päästä tavoitteeseeni, aijon näyttää mistä minuun on. En laihtuakseni, en muiden mieliksi. Itseni tähden, haluan kerrankin onnistua. Vaikka sitten ihan piippuun itseni vedänkin, tiedän että onnistun. Sen jälkeen annan itselleni anteeksi. ehkä.

Tunnen kipua, hengitän, en ole vielä tunteeton.

Tunteiden tuntemista

Piti oikein alkaa miettimään tätä tunne hommaa. Sitä mitä tunne on, mistä tietää ja mitä on tuntenut. Ihan nyt omaksi mielenkiinnoksi ajattelin ottaa tälläisen oman tunneanalyysin. Ja haastan tähän kaikki jotka tämän lukee! Jos ei ole blogia, voi kirjoittaa vaikka muuten itselle ylös tai miettiä edes. Haasteessa tulee siis käsitellä ainakin seuraavat tunteet: Pelko, suru, onnellisuus / iloisuus, rakkaus ja viha. Ja sitten vielä mieluusti kerrotaan onko miten kokenut tunnetta, millaisena se vallitsee, onko se hyvä vai huono, tuntuuko että se on turha tunne jne. Mitä nyt kyseisestä tunteesta ikinä tuleekaan mieleen. Itse halusin ottaa haasteen vastaan, sillä en osaa käsitellä tunteitani enkä oikestaan tiedä mitä milloinkin tunnen. Siis tästä tulossa taas astetta sekavampi postaus.

Pelko

Välillä tuntuu että olen jatkuvassa pelossa. Elämä on pelkäämistä. Mutta toisaalta tuntuu etten tiedä mitä pelko on. Siinä missä muut huutavat kauhusta kun kaarteessa ajetaan satasta, saatan itse nauttia tilanteesta. En pelkää kipua, en pimeää. Joskus olen pelännyt korkeita paikkoja. Onko se pelon tunne sitä kun särkänniemen laitteessa maha muljahtaa seitsemän kertaa ympäri ja lamaantuu. Ehei, mielestäni se on sellaista tavallista, normaalia pientä jännitystä. Pelko on jotain syvällisempää, jotain mitä ei voi sanoin kuvailla. Se on jotain mikä on niin syvällä että jos se joskus tosissaan tulisi pintaan, siis ihan tosissaan, ei ihminen sitä kestäisi. Pelko ja pelkääminen on jotenkin niin yliarvostettua. En pelkää ötököitä, inhoan niitä. En pelkää korkeita paikkoja, en vain nauti siellä olosta. Pelosta en puhu, se on sisällä, kylmänä pienenä möykkynä, päästäen  välillä pieniä pelkoja (kuin tämän Pelon jälkeläisiä) värisyttämään tyhjyyden kaltaista maailmaa.

Suru

En käsitä surua pelkästään itkuna, vaikka suurimmillaan se takuulla myös on sitä. Suru on tyhjää, ankeaa katkeraa oloa, joka saattaa tulla yllättäen tai pidemmän kaavan kautta. Suruun on yleensä syynsä. Kukaan ihminen ei tuskin lapsena ollut surullinen. Lapsena oltiin sponttaaneita ja iloisia. Haaverin jälkeen vuodatettiin pari kyyneltä ja taas naurettiin. Mikä meistä sitten tekee surullisia. Nykyään ihmiset ovat enemmän huolissaan kaikesta, jonka tähden aletaan suremaan ja voivottelemaan.  Raha, terveys, työt, koulutus.. Itse koen surun lähinnä hiljaisuutena. Olen avoin ja suorasanainen ihminen. En koe olevani usein surullinen, mutten tiedä kun joskus tunnen olevani surun tai pelon sekaisen tunteen vallassa. Olen tyhjä, en osaa sanoa mikä on. Onko vain niin täynnä sitä surua tai pelkoa että menee jo täysin yli? Harvoin suru näkyy ihmisestä. Ne ihmiset jotka oikeasti ovat surullisia eivät näytä sitä tai osaavat taitavasti sen peittää. Ne ovat juuri niitä ihmisiä jotka hymyilevät säteilevästi ja kertovat onnellisuudesta. En sano ettei muka olisi oikeasti onnellisia ja iloisia ihmisiä. Mutta yleensä juuri surun valtaamat ihmiset ovat ne jotka jaksavat kuunnella, hymyillä ja auttaa. Juuri niillä on suurempia ongelmia kun sinulla. Se pistää loppupeleissä miettimään. Miksi jaksan valittaa jostain niin vähäpätöisestä? Ryhdistäydy, ajattele positiivisemmin. Siinä elämiseen hyvät avain sanat. Suru ja ilo kulkee täysin käsi kädessä, et voi ikinä olla varma onko paras ystäväsi iloinen vai onko syvällä sisimmässä niin suuri suru että positiivisuus ottaa johtoaseman.

Ilo

Ilo, positiivisuus, onnellisuus. Se kun ei pysty olemaan hymyilemättä, kun joku läheinen ystävä sanoo juuri ne sanat jota siihen asiaan tarvitsit. Kun muistellessa viime kesäistä reissua kavereiden kanssa suun pienet kääntyvät virneeseen. Kun talvipakkasella seisot kylmällä bussipysäkillä ja muistat miten viime talvena teitte jotain hauskaa kavereiden kanssa. Itseä lämmittävä muisto, ilo. Miltä iloinen ihminen näyttää? Miltä kuulostaa? Niinkuin juuri sanoin on niin häälyvä raja ilon ja surun välillä, että se mahdoton sanoa onko ihminen tosissaan iloinen vai surullinen. Olen yleensä ollut hyvä lukemaan ihmistä. Pelkään kuitenkin lukea ystäviäni. Jos käsitän väärin. Siksi yritän olla lukematta ja siksi en joskus pystykään lukemaan. En ole hyvä tuomaan iloa. Itselläni taas on yksi erittäin tärkeä ystävä, pelastaja joka on sanotaanko miljoona kertaa tsempannut, joka piristää joka ikinen päivä minua. Itse en osaa. Jo kun näen ystäväni, tiedän että minun on hyvä olla. Olen iloinen, suoranaisesti ONNELLINEN, että minulla on joku niin upea ystävä joka ymmärtää ja lukee minua paremmin  kun äitini. Osaisimpa tuoda sen ilon myös takaisin, olen vain niin pessimistinen ihminen ja kun yritän, en vain osaa. Ilo on se asia, mikä saa oikeasti lämmön sisälle, se mikä tekee sinut juuri sillä hetkellä onnelliseksi. Ehkei iloa ole tarkoitettu vuosien pituiseksi tunteeksi, ehkä elämme neutraalissa maailmassa, missä on tarkoitus vaan pilkahtaa niin  surua, pelkoa kuin iloakin. Kaikilla erisuhteissa.

Viha

Viha on yksi inhoamistani asioista. Käsitän monenlaista vihaa. Vihaa on katkeroituminen, kateellisuus, raivokkuus, anteeksiantamattomuus.. Lukematon määrä asioista on vihapohjaisia. Ihmiset eivät myöskään ole syntynyt vihaisiksi kuin ei surullisiksikaan. Mikä saa meidät vihaiseksi? miksi emme voi joskus miettiä ennen kuin sanomme sen mikä loukkaa? Itse koen nykyään olevani hirveän vihainen ja se purkautuu ärsymyksenä. Pohjimmillaan vihalla on aina joku syy. Pelko tai suru yleensä. Silloin ihminen yritää mennä kuoreena ja olla vahva. Mutta onko vahvuutta se että osaa vastata loukkaajalle takaisin? Tehdä meilkoinen oravanpyörä ja kirota ja polttaa sillat. Viha yleensäkin on asia mitä inhoan. Silti olen vihanpalvoja, jaan vihaa kotona, ympärilleni. Minulla on kuin kaksi persoonaa: pelko joka käpertyy positiivisuuteen ja iloon ja pelko joka nojautuu vihaan. Uskon edelleen että pelko on se mikä minuakin ajaa eteenpäin. Viha saa ihmisen kiehumaan, se kun adrenaliini kohoaa ja sydän hakkaa rinnassa. Näkö sumenee ja tekisi mieli huutaa. Toiset huutaa, toiset heittelee esineitä, paiskoo ovia. Osa on hiljaa ja kiehuu sisältä. Mikä sitten paras. Viha on kuitenkin tunteista sellaisin mitä näytetään maailmassa paljon (jos siis juuri nämä luettelemani ärstymys, kateellisuus, katkeruus jne. lasketaan tähän). Mutta niinkuin sanoin, viha ei tule yksin, sillä on juuret jossain.

Rakkaus

Jätin tämän viimeiseksi, koska henkilökohtaisesti tämä on ehkä hankalin. Koska olen oikeasti kylmän oloinen ihminen (jokainen lukekoot horoskooppiluonnekuvauksen kohdan vesimies, kuvaa 110% minua, voisin joskus oikein analysoida sen teille!) En tiedä mitä rakkaus on. Rakkauteen tietenkin lasken mukaan välittämisen ja ystävien arvostamisen (niinkuin perheenkin). Tietenkin rakastan perhettäni ja se on minulle kaikki kaikessa. Mutta kun puhutaan ihan todellisuudessa rakkaudesta sen kaikessa muodossa, en osaa sanoa mitä se on. Millainen tunne se on. Sellainen kun näet kaiken vaaleanpunaisena kun silmät ovat sydämenmuotoiset? joo nii varmaan.. Vaikka olenhan minäkin sellaisten silmien läpi maailmaa katsellut, mutta onko se todella sitä? Mahassa muljahtaa kun tietty ihminen katsoo sinuun. Et voi olla nauramatta jutuille, kuuntelet (tai olet kuuntelevinasi) kun puhutaan, mutta todellisuudessa ajatuksesi on jossain aivan muualla. Miltä rakkaus tuntuu? Sattuuko se? Onko se tosiaan se suoraan sydämeen iskevä nuoli joka kuollessaan vie puolet mennessään. Ei, en tiedä. Tiedän vain mitä itse kokee ja tuntee, en tiedä mitä se on. Se on asia mitä haluaisi jakaa maailmalle. Unohdetaan pelot ja surut, rakastetaan ja välitetään. Huolehditaan toisistamme ja pidetään hauskaa. Onko rakkaus onnea? En tiedä, sen tuntee kun sen aika on.

Mietin, olen todellinen. Tunnen, elän.

yölöpinä 6: Hymyilen, olen onnellinen?

Lupaan jossain vaiheessa  kirjoittaa päiväsaikaan, tämä yö on kuitenkin jotenkin niin kiehtova ja ajatus karkailee sopivan usein että teksti pysyy uskottavan sekavana. Lupaan myös muita kun mietteitäni, ehkä joskus taas olisi aikaa esitellä uusia vaatteita ja sillain, ettei porukka ihan kyllästy lukemaan tätä yleistä miettimistä.

Tänään töissä yksi asiakas sanoi minulle että olen aina onnellinen, kun hymyilen niin paljon. Sisällä jääpiikki sydämessä hymyilin aurinkoisesti ja totesin jotain tähän suuntaan: "kiitos! Mielestäni on mukava hymyillä, se tarttuu helposti". Väläytin hymyä lisää ja taas kehuttiin nätiksi ja hymyileväksi. Siihen tottuu. Mutta se että jos hymyilen, onko se automaattinen onni? Olen elänyt viimeisen kuukauden horroksessa. Miettien ihan kaikkea muuta mitä pitäisi. Ajatukset karkaillut, miettinyt, pohtinut. Murtunut itkemään useammin kun viimeisen kahden vuoden aikana. Yksin iltaisin. Ja kun joku kysyy, murehdin vielä rakkaan hevoseni menetystä. Kyllä sitäkin.

Miksen olisi onnellinen? Minulla on uskomattoman loistava elämä. Koulu sujuu, kotona kolme hevosta, töissä ja ei suurempia ongelmia. Olen siis onnellinen. Iloinen ja onnellinen. Odotan että pääsen ulos tästä kulissista, joku kaveri tökkäsisi ja herättäisi. Tosin koin jo heräämistä. Ja nyt tästä kirjoittamisestakaan ei tule mitään!

Olen ollut viimeisen kaksi kuukautta / kuukauden / pari viikkoa (ei ajantajua ei..) korvia myöten rakastunut. Katsellut maailmaa vaaleanpunaisten sydänten läpi ja kuvitellut kaikkea muuta mitä oikeasti asiat on. Se on kun lasiovea päin kävely. Oli nenän alla, mutta ei helvetti kun on tyhmä ja ei tajua! Lupaan, olen pääsemässä ihanan ihanan ihanan ihmisen avulla taas jaloilleni, huomaan että ympärillä on kavereita, en ole yksin.

Töissä on mukavaa, tosin olen hieman uupunut. Pelkään jo hieman loppuun palamista, mutta en uskalla tai halua edes pyytää vapaata. Haluan näyttää että pystyn parempaan, minusta on siihen. En oikeasti tiedä mitä, ketä tai miksi pakenen, mutta en halua nähdä totuutta. Pelkään sitä niin paljon että kuvittelen olevani turvassa totuudelta kun teen muuta, niin paljon etten ehdi ajatella sitä. Ehkä herään siinäkin suhteessa, vielä jossain vaiheessa.

Olen onnellinen, hymyilen.

yölöpinät 5: löpinä ilman alkua ja loppua?

Siis ihan tosi. Tekis mieli hypätä kaivoon tän olon kans. Päänsärky, tukkoinen olo, tyhmä köhö yskä ja vielä huimaus tähän päälle. OLEN KYLLÄSTYNYT OLEMAAN KIPEÄ! Kyllä, haluan jopa kouluun. Kirosin jo mielessäni ja myös ääneen, sitä että haluan ajamaan pyörökuormaajaa! Mutta ei niin ei, Buranahumalalla mennään. Ja nyt en edes oikeasti tiedä mistä kirjoittaa, on vain sellainen olo että nyt pitää kirjoittaa. Ehkä kirjoitan vain sen mitä ensimmäisenä mieleen tulee? Joten tässä teille löpinä jossa ei ole päätä eikä häntää, ei alkua eikä loppua.

Tosiaan eilen tuossa tuota kateellisuuslöpinää kirjoittaessa yritin saada mahdollisimman hyvin teille selväksi kaikki ajatukseni. Tietenkään ne ei tullut täysin sillain kun suunnittelin, mutta niinhän aina. Ja niin kuin sanoin, kaikille (ihanille!) kavereille joille kateellinen olen, en tarkoita sitä pahalla. On vain niin lahjaton fiilis teidän seurassa, ei muuta :D

Mutta sitten. Jos vaikka heti alkuun sanoisin että nyt masentaa. Siis ihan tosi on paha olla ja tuntuu siltä että mikään ei onnistu. Otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin että aloitan jotain tekemään. Mutta missä välissä? Olen aina joko nukkumassa, koulussa tai töissä. Tai tallissa. Yrittäkää sinne väliin tunkea vielä joku harrastus. Tarvittaisiin ainakin 5 tuntia lisäaikaa, kiitos! No ehkei sekään nyt sitten niin ongelma, yritän ajatella sillä tavalla positiivisemmin että jos vaikka sitten parin vuoden päästä, koulun jälkeen. Tuntuu siltä että olen hukannut elämässäni ainakin kaksi jos en kolme vuotta. En edes tiedä mihin ne on mennyt, uskottavasti jossain muualla kun siellä missä olisi pitänyt.

Toinen erittäin tätä päivää ärsyttävä asia on se että olen yksinkertaisesti niin pahalla tuulella tämän järjettömän flunssan tähden että olen syönyt hirveästi suklaata. On fyysisesti kuin henkisestikin paha olo. Tätäkö tämä mun laihduttaminen on? Voi elämän kevät sanon minä. Lenkille ei voi mennä, tasan tulee sydänpussin tulehdus tai muu jälkitauti.. Tyydyn venyttelemään, jospa siitä edes joskus olisi apua. Ikävää kun ikinä ei ole itseensä tyytyväinen. Jos edes voisi sanoa että hei nyt on hyvä olla, mutta ei. Katsotaan taas vuoden päästä missä jamassa olen.

Mitäs sitten vielä. Ajatuskin karkailee. Sen voin sanoa etten tiedä miksi kirjoitan näitä löpinöitä. En oikeasti tiedä. Haen kai huomioo? hyväksyntää? Tai sitten vain puran tunteitani julkisesti. Jokainen vetäkööt omat johtopäätökset. En tiedä helpottaako asioiden kertominen, en usko. Pitäisi kirjoittaa syvällisemmin. Mutta se sitten taas ei ole minun juttuni, ajattelu ei kuulu minun vahvimpiin puoliin.

Tänään piirsin pitkästä aikaa. Ja olin jopa tyytyväinen. Lisäksi Vilho kävi. On se niin suloinen kummipoika, piristi kummasta harmaata päivää. Olisi niin ihana nähdä Vilhoakin enemmän, mutta aika, sitä ei ole. Tähän tekisi mieli myös sanoa jotain mutta no, jätän sanomatta tällä kertaa :D Lisäksi tsekkailin jos vaikka täällä lähellä olisi jotain lauluopetusta.. Tiedä sitten kuka innostanut tuohonkin (you know that).. Nojoo. Ehkä maailman turhin löpinä mut eipä ollut muutakaan mielessä. Tai on paljon mutten osaa kirjoittaa. Jos joku osaa esittää niin hyvän kysymyksen että saa padon murtumaan, lupaan tarjota oluen!

kiitos ja kuittaus lääkehuurujen seasta.

yölöpinät 4: KATEELLINEN PASKA!

Mietin kauan mitä laitan otsikoksi. Olen pitäytynyt hienovaraisessa, hieman enemmän kysymyksen herättelevänä pientä aiheeseen liittyvää otsikkoa mutta sori, nyt ei kykene. Tämän tosiasian tajuttua saa kysymysmerkit jäädä tästä löpinästä pois. Ja kyllä, kirjoitan tätä sellaisessa lääkehuurteessa, että pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja sekavia lauseita. On tullut tänään vedettyä meinaan nappia naamaan siihen tahtiin että.. No unohdetaan se ja palataan siihen pääasiaan.

Tosiaan, eilen töistä lähtiessäni, hieman kurkkukipuisena, tein julmetun ikävän havainnon itsestäni. Kaikki aina jaksaa minulle sanoa että jos minulle on joskus jotain ilkeää sanottu niin se johtuu kateellisuudesta. Olen aina liittänyt kateellisuuden ilkeilyyn ja sellaiseen.. Mustamaalaamiseen ja muutenkin ihan johonkin muuhun. Mutta nyt! Kun salama kirkkaalta taivaalta, teen sen tajuamuksen että: jos joku voi olla kateellinen se olen minä! Lähiaikoina tullut hyvin tämä kateellisuus esille. Ja voin sanoa että olen juuri kateellinen kavereille (oonko sit teille ilkeekin hei?). Sanotaanko vaikka näin heittämällä että lähiaikoina noin 5-7 kaveria saavat minut tuntemaan kateellisuuden pistoksen sydämessä, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Jos syvällisemmin alkaa pohtimaan tätä kateellisuutta, voisin sanoa että se johtuu siitä että olen itse niin lahjaton. Sitä kuulee kun sanotaan ihmisille että "oletpa sinä hyvä ratsastaja" tai "laulaja" tai "saitpa hyviä numeroita kokeista!" tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Voisin ottaa tähän ihan konkreettisia esimerkkejä mutta koska niiiiin moni juuri täällä naamakirjassa (uskomatonta kyllä!) lukee näitä (jos siis puhutaan kavereista tai kenestä tahansa muusta fb kaverista tai mistä tahansa, tajusitte tai ette :D). Mutta siis jos nyt vaikka otan esimerkiksi rakkaan veljeni, joka ei taatusti lyttää minua sen takia että kehun hänen aivokapasiteettiaan. Mutta sellainen fakta on todettava että jos meille sisaruksille on luotu aivot, ne molemmat on päätynyt samin käyttöön. Samilla on opiskeluun tarvittavat työkalut päässään, minä taas olen semmoinen tumpio että joudun pänttäämään pänttäämisen perään ja kappas, kokeesta tuli kutonen.. Samille on suotu laulutaito, rytmitaju, kielitaito.. KAIKKI! mitäs meikä sai? nojaa.. jätän sanomatta.

 Tasan tiedän että jokainen on takuulla tehnyt töitä lahjojensa ja taitojensa eteen. Mutta ihan varmaan senkin taidon tai lahjan on huomannut jo nuorempana. Kun äiti ollessani pieni lykkäsi minut kuoroon, olin vihainen. Kuulostin pojalta. Laulanut en enää sen jälkeen, jos erehdyin, sain kuulla siitä miten päin persettä laulan (kyllä, olen shaiba..) ja kuinka kuulostan pojalta. Siitä lähtien vedän aina yliöveriksi. Miksi laulaa kun voi vetää vitsilläkin? (vastaus kysymykseen: siksi koska oikeasti haluan laulaa!) No sitten olihan näitä urheiluitakin. Pelasin korista, jalkapalloo, sählyä, pesistä.. RAKASTAN liikuntaa, vaikken siltä näytä. Tosin sopivasti minulle sitten periytyi rasitusastma ja aloin saamaan sellaisia astmakohtauksia välillä että.. Noh, nuorempana enempi, nykyään tuskin yhtään. Isäni on uskomaton piirtäjä. Mutta eipä sekään taito (tiedättekö taiteellisuus tai mikä tahansa muu luova näkemys) periytynyt ainakaan minulle. Olen hirmuisen sosiaalinen ja näyttämishaluinen. Rakastin ala-asteella tehdä näytelmiä, yläasteella olin näytelmäkerhossa kaksi vuotta. No jaa. siihen se sitten jäi. Eipä siinäkään mikään hirmu lahjakas ollut, niinkuin aina.

Olen siis täysin lahjaton. Tähän nyt joku sanoo: et oo vielä löytänyt sitä sun lahjaas. nii just. Mee kotios sanon minä. Olen löytänyt monta asiaa mitä haluaisin tehdä. Jos totta puhutaan en ole edes missään tällä hetkellä tekemässäni asiassa hyvä. Moni sanoo että olen hyvä valokuvaamaan.. eeehh.. Joo en ole, tähän mainittakoon heti että kuvaan ihan kivoja käyttökuvia ratsastuskilpailuista niille ratsastajille, thats it. Äiti jaksaa mainostaa miten luova näkemys minulla on ("sitä se valokuvaus teettää, Senni näkee et joku on vialla ku se valokuvaa!!"). Sori äiskä, nyt meni oraville tääki juttu. Ratsastaminen on minulle elämä. Ja siitäkin huomaa että kun se elämän suola, ainut hevonen joka oli minulle kuin ajatus, lähti pois, on tämäkin taas aloitettava alusta (ei, ratsastus ei ole jäämässä). Ne asiat mitä haluan tehdä on tietenkin sellaisia missä minulla ei ole mitään taitoja tai osaamista. Minulla ei ole rytmitajua (joten soittamisen opettelu tai laulaminen, tai mikään muukaan missä kyseistä taitoa tarvitaan, on minulle täysin kauheaa), minulla ei ole luovaa näkemystä, ei eieieieiieie.. mitään. Jaksa edes listata kun siitä tulisi niin loputon että omakin sydän ehtisi ennen sitä pysähtyä.

Sitäpä juuri, nyyh. En todellakaan tällä hae nyt mitään säälipisteitä. Totesin vain olevani kaikille ihmisille joilla on ne taidot jotka itseltäni puuttuvat kateellinen. Joillain on juuri sellainen elämä mitä itse haluaisin. Jospa sitä löytäisi jostain mistä pitäisi ja missä olisi hyvä. Nojaa. Kuolinvuoteella lupaan sitten kertoa löysinkö sitä. Tällä menolla en tule löytämään, jatkan siis elämää siinä missä olen edes kohtalainen: tekemällä töitä niin paljon kun vain ruumis antaa myöden. tai ehkä sitten kuolenkin työnteossa, en mä sitä tiiä.

Ja siis ettei ihan jätetä tälläseks "teinifakinangsti"löpinäks, voin mä hyviä puolianikin mainita. Niistä vaan ei oo MITÄÄN hyötyä missään. noh olen kuitenkin: ainakin vähän huumorintajuinen (paitsi olen ihan helvetin hidas blondi), minulle ei ole suotu aivoja, mutta olen sentään kohtalaisen terve (ei lasketa tähän näitä pikku juttuja kuten astmaa, nilkkaongelmia jne), olen sosiaalinen ja opin asiat nopeasti (jospa olisi jotain hyötyä joskus tästä), jumala antoi minulle söpöt silmät (jos jollain ihmisellä olisi samalaiset voisin vaikka rakastua niihin (väittikö joku itserakkaaksi!?). Olisipa jumala luonut jotain muutakin söpöä sitten samalla, kiitos näistä persjaloista).

noni. Joo. Asia oli meni ja käveli taka vasemmalle. Kaikille ei tainnut jutun juuri tulla selväksi, mutta kiteytettynä: Senni on julmetun kateellinen kusipää, jolta puuttuu aivot ja taidot!

Kiitos ja kumarrus!

yölöpinä 3: itsetunnon kohotusta?

On se kiva kattoo ittensä peilistä. NOT! Aina kun vilkasee peiliin joku on pielessä. naama, hiukset, maha, perse, jalat.. yleensä kyllä ihan kaikki! Siitä on hyvä aina sanoo että nyt on hyvä aika kuntoilla. Mutta kun pääsis siihen kuntoiluvireeseen, sais tän ikuisen väsymyksen väistyyn ja kaikki ois kivempaa.. huoh!

Iltaohjelma koostuu yleensä kolmesta osasta. Jalkojen lihakset ( kyykyt, askelkyykyt, erilaisia jumppaliikkeitä jne, ymmärrätte kyllä :D), keskivartalon lihakset (vatsa, selkä jne) ja venyttely. Aamu (jos suinkin vain herään tarpeeksi aikaisin) teen saman sarjan. Aikaa kuluu se 20-25 minuuttia. Taidan ne liikkeet kyllä tehdä todella väärin, pakko todeta. Zumbannut en ole piiiitkään aikaan, mikä harmittaa, mutta tuonne "zumbahuoneeseen" kävelykin on niin RASKASTA että miten luulen jaksavani zumbata? Tänäänkin PITI, mutta kas kummaa, meikä nukahti ja nukkui taas yli kaksi tuntia.. MIKÄ VAIVAA!

Haluan pumppiin, zumbata, ryhdistäytyä, laihtua ja olla nätti! piste ja kiitos :) ja myös lisää tunteja voisi sitten samalla laittaa vuorokauteen ja antaa minulle lisä energiaa :)

Nojoo, taas näitä HAEN HUOMIOTA kirjoituksia. Enkä hae. tai haen, mutta nyt haluan sitten että kun olette huomioineet minut että ostatte mulle paaaaljon tunteja Forssan kutomolle et pääsen pumppiin, kiitooos! Jos vaikka sais ittensä taas kasaa ja alkais paremmin taas keskittyy elämisee eikä ikuisee itkemisee. Itsetunnon kohotuksena on kyllä kassan toisella puolen (siis jos asiakas sanoo) mukavat sanomiset (kuten: "ompas sinulla mukava hymy" tai "Jäin sun silmien lumoon" :D:D), mutta eipä sitä taida ikinä olla itseensä tyytyväinen.

Nyt treeniä horo, niinhän se Petri Nygård sano!

yölöpinät 2: epävarmuus?

noh, jooh.. ei saa valvoa liian pitkään, tulee pian taas ihan pohjanoteeraustekstiä. Ei pitäisi avautua netissä (tai helvetti kirjottaisin ees sinne blogiin jota ei kukaan lue niin ei tarvis hävetä ainakaa mitään :D). No mutta joka tapauksessa, taas autolla matkalla kotiin mietin liikaa ja meinasin ajaa ojaan. Se ei kuitenkaan liity mitenkää tähän asiaan.

Tänään puhun siis epävarmuudesta joka jyllää jatkuvasti. Epävarmuus rahassa, itsessä, tulevaisuudessa, menneessä, kaikessa! Olen epävarma pystynkö maksamaan kaikkea mitä pitäisi. En tiedä mikä lasku on tärkeä saatika olen kokoajan epävarma voinko käyttää rahaa vai en. Hyvä se kai on, tuleepaha käytettyä rahaakin vähempi?

Lisäksi olen teinimäisen epävarma itsestäni, ulkonäöstäni, tyylistäni, taidoistani, ajatuksistani, mietteistäni.. ehkäpä joo kaikesta. Mutta ehkä kaikista eniten olen epävarma tulevaisuudesta! Minua ei kiinnosta opiskelu, mutta työnteko kyllä. Olen motivoitunut TYÖHÖN ja RAKASTAN opiskelua, mutta itse "koulukaverit" saavat helposti minut ahdistumaan. Jo pelkkä ajatus koulusta saa oksennusrefleksin aikaan.

Ja tosiaankaan ei sillä, niinkuin sanoin opiskelu on kivaa. Tykkään tehdä kaikkea aina lukemisesta esitelmiin ja kokeisiin. Mutta ääh.. Miksei meitsi vain tule toimeen muiden opiskelijoiden kanssa? Huoh, epävarmuutta. Tulevaisuuden epävarmuus on raastavaa. Jaksaakko opiskella (ei) kun töissä haluaisi vain olla (ja töillä ei todellakaan väliä tässäkään suhteessa).

joopa joo taas se ajatus karkas.

yölöpinät 1: Vahva Ihminen?

Tämä on näitä aikoja (siis kellonaika!) kun alkaa ajatukset juoksemaan. Tai ne juoksi ja heti kun alan kirjoittamaan ne häviää. Mutta jokatapauksessa tässä näitä yöllisiä aatoksia. Tänään ajattelin puhua vahvasta ihmisestä, onko edes niitä?

Millainen on vahva ihminen? Sanon itseäni vahvaksi, mutta todellisuudessa, ei en ole vahva. En usko että kukaan on niin vahva että jaksaisi kuunnella ainaista shaibaa. Vaikka sanotaan että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (itsekin sanon niin) se on silti MAHDOTONTA! Kaikki, vaikka kuinka provosoidusti ja ylitse ampuvan tyylisesti sanottu negatiivinen loukkaus satuttaa. Vaikka sanon että asia ookoo, ei se sitä ole, se jää aina mieleen ja aina se satuttaa.

En itsekään ole ollut aina tälläinen. Myönnän jopa joskus olevani ilkeä, varsinkin äidille. Koska puran sitä samperin pahaa oloa joka sisällä jyllää kun taas on kuullut miten järkyttävä olen tai miten pilaan hevoset tai mitä tahansa muuta paskaa. Haluaisin olla kiltti enkelimäinen tyttö, joka aina jaksaa hymyillä ja sanoa ystävällisesti. Mutta kun on kasvattanut itsellensä paksun kilven ympärille, ei sitä tunnu murtavan mikään muu kuin loukkaus. Ne tulevat suoraan läpi, paukahtavat aivojen syvimpään kolkkaan ja jäävät sinne muhimaan.

Sisältä ilkeä ihminen on vain epävarma. En itse tiedä miten oikeasti olisi oikea tapa suhtautua loukkaajaan. Nykyään heittäydyn mahdollisimman vittumaiseksi ämmäksi ja sen huomaa äänensävystä. Voisi harjoitella vain hymyilemään nätisti, niellä loukkaus ja taas kerätä aivoihin yksi lisämateriaali.

Nykyään sanon takaisin. Ja vähän jopa kovemmin. Ennen olin ujompi, jäin mieluusti hiljaa itkemään ja miettimään mikä on vikana. Kumpi sitten parempi, paskan turruttama ilkeä vai herkempi itkupilli? Palaisin kyllä mielelläni takaisin itkijäksi, nykyään kyyneleitä tuntuu niin harvoin näkevän. Sekö on muka vahvuutta?

Pääsiäispäivitys!

Hoho, eihän tässä tietenkään viime postauksesta ole aikaa eihän? No kuitenkin kaikkea kakkaa on tapahtunut, mutta sillä väliä, sillä tänään on PÄÄSIÄISLOMA! Ja se mitä se tietää minulle on parasta seuraa, laatuviihdettä ja muuta shittiä ;) eiku miten se meni..

Päivän suunnitelma on siis se että käyn tuossa yhden pintään kopottelemassa tunnilla, sitten mennään kauppaan hakemaan mässyä ja muuta, sitten pari leffa (Paranormal Activity 1 ja 2!) ja sauna päälle! Vähän hemmottelua ja hepostelua ja leffailtaa ;) Ah, en malta enää odottaa, joten adios, pitää tehdä jotain et aika kuluu!

Markalla annan, pennillä en,
penni on pieni tiedäthän sen.

Sängyssä annan, autossa en,
auto on pieni, tiedäthän sen.

Muille annan, sulle en,
sulla on pieni, tiedäthän sen.

Anteeks, oli pakko laittaa toi ku oli nii proo :D:D 

#7 Ahdistus vol2

Tosiaan, tänään se taas iski. Ahdistus. En tiedä mitä teen menen ja olen vain tekemättä mitään. Olin tänään puhuttelussa. Ja sitten päätin mennä kuraattorille. Onhan sitä jollekin juttelemista mietitty tässä puolisen vuotta. Ja ei mun tarvinnu sanoo ku en mää yleensä puhu kenellekään ja sit tuli jo kyyneleitä. Ihme tunteen purkaus.. Ei tarvinnu ku sanoo äiti ni aloin itkeen, ei tarvinnu ku sanoo Mika, aloin itkeen, Satu, aloin itkeen, Sami aloin itkeen..

Ja sen johdosta alko sitten särkeen pää ja koko loppu päivän väsytti. Ja ei, ei auttanut edes. Vaikka luulis edes helpottavan, silti oon ihan samassa lukossa vaikka istuin kaks tuntia pienessä kopissa ja itkin. Aina ei voi voittaa..

muiden kanssa en halua
mä sopia en yhteen enkä riitoja
ja kirjoitan vieraskirjoihin lauseita
vain sinusta
milloin saan piilottaa sinut muilta

jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeään
 

#6 Ahdistus

Ahdistus, mitä se edes on, oikeasti? Kaikki sitä miettiköön. Joskus oikeeasti mietin mitä haluan elämältäni. Haluan rakkautta ja hellyyttä, silti olen paska ja en osaa sitä takaisin antaa. Ja lopulta itken ja ahdistun. Ja ketään ei voi sitä ymmärtää, muuta kuin ihminen joka on sen itse kokenut. Se on tunne, jolloin ei saa henkeä, jolloin ei pysty vain olemaan. Sillon  pitää olla tehdä ja pystyä

Mutta kun ei pysty

Että niin, ahdistunut mieli, ahdistunut ruumis, ahdistunut koko helvetin suuri ilminen, joka kokee tällä hetkellä olevansa oikein avuton..

Tekis mieli itkee, vaikka viikonloppu olikin yhden erittäin tärkeän ihmisen kanssa erittäin tärkeä viikonloppu, jota en takuulla ikinä unohda, kiitos!

Oot mun kumppani, teen mitä vaan sun takii
ja mä oon täs näin sua varten vaan
Varjelen niinku aarretta
Miks aika juoksee ku ollaan kahdestaan
tiedetään, et se on arkee vaan
Kuka sanoo, et sen pitäis olla ankeeta
Nää riidat vois feidata pois eest
ollaan mielummin onnellisii ku oikees
Sun ei tarvi ikin pelätä mun ees
sä oot vahvin ihminen ketä mä tunnen

Leikin rokkityttöö, tack satu

#5 Vuosi vaihtui, humpselis vaan

Ohhoh kun se vuosi sitten vaihtuikin, menipäs nopeasti. Valitan, en tänne ole mitään kirjoittanut, ollut aika hieman kortilla. Nyt tässä koneella, päänsäryn kera, kun hetken on niin päätimpä sitten jotain raaputtaakin. Eilen tosiaan meni hieman juhlimisen puolelle, vaikka tosiaan ei kannattaisi kipeänä edes alkoholiin koskea. Lupaus oli kuitenkin pidettävä ;) Tänään sitten suuntaan laivalle, tallina risteily odottaa!

Mutta olkoot tämä uuden vuoden toivotus teille kaikille, pitäkää hauskaa vuotta 2011, minä ainakin aijon!

Näin käyttäytyy henkisesti ja fyysisesti täysin terve ihminen :D Okei, ehkä olin kipee så?

JOGGE!

Joopa joo, löyty tosi terveitä kuvia, joten naurakaa niille ja älkää angstatko ;) Ja ei, nämä on  jotain satunnaisia kuvia, ei party party kuvia (ah, mitkä vaatteet tos alemmas... jotenki varmaa liittyy talliin :D)