Siis ihan tosi. Tekis mieli hypätä kaivoon tän olon kans. Päänsärky, tukkoinen olo, tyhmä köhö yskä ja vielä huimaus tähän päälle. OLEN KYLLÄSTYNYT OLEMAAN KIPEÄ! Kyllä, haluan jopa kouluun. Kirosin jo mielessäni ja myös ääneen, sitä että haluan ajamaan pyörökuormaajaa! Mutta ei niin ei, Buranahumalalla mennään. Ja nyt en edes oikeasti tiedä mistä kirjoittaa, on vain sellainen olo että nyt pitää kirjoittaa. Ehkä kirjoitan vain sen mitä ensimmäisenä mieleen tulee? Joten tässä teille löpinä jossa ei ole päätä eikä häntää, ei alkua eikä loppua.
Tosiaan eilen tuossa tuota kateellisuuslöpinää kirjoittaessa yritin saada mahdollisimman hyvin teille selväksi kaikki ajatukseni. Tietenkään ne ei tullut täysin sillain kun suunnittelin, mutta niinhän aina. Ja niin kuin sanoin, kaikille (ihanille!) kavereille joille kateellinen olen, en tarkoita sitä pahalla. On vain niin lahjaton fiilis teidän seurassa, ei muuta :D
Mutta sitten. Jos vaikka heti alkuun sanoisin että nyt masentaa. Siis ihan tosi on paha olla ja tuntuu siltä että mikään ei onnistu. Otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin että aloitan jotain tekemään. Mutta missä välissä? Olen aina joko nukkumassa, koulussa tai töissä. Tai tallissa. Yrittäkää sinne väliin tunkea vielä joku harrastus. Tarvittaisiin ainakin 5 tuntia lisäaikaa, kiitos! No ehkei sekään nyt sitten niin ongelma, yritän ajatella sillä tavalla positiivisemmin että jos vaikka sitten parin vuoden päästä, koulun jälkeen. Tuntuu siltä että olen hukannut elämässäni ainakin kaksi jos en kolme vuotta. En edes tiedä mihin ne on mennyt, uskottavasti jossain muualla kun siellä missä olisi pitänyt.
Toinen erittäin tätä päivää ärsyttävä asia on se että olen yksinkertaisesti niin pahalla tuulella tämän järjettömän flunssan tähden että olen syönyt hirveästi suklaata. On fyysisesti kuin henkisestikin paha olo. Tätäkö tämä mun laihduttaminen on? Voi elämän kevät sanon minä. Lenkille ei voi mennä, tasan tulee sydänpussin tulehdus tai muu jälkitauti.. Tyydyn venyttelemään, jospa siitä edes joskus olisi apua. Ikävää kun ikinä ei ole itseensä tyytyväinen. Jos edes voisi sanoa että hei nyt on hyvä olla, mutta ei. Katsotaan taas vuoden päästä missä jamassa olen.
Mitäs sitten vielä. Ajatuskin karkailee. Sen voin sanoa etten tiedä miksi kirjoitan näitä löpinöitä. En oikeasti tiedä. Haen kai huomioo? hyväksyntää? Tai sitten vain puran tunteitani julkisesti. Jokainen vetäkööt omat johtopäätökset. En tiedä helpottaako asioiden kertominen, en usko. Pitäisi kirjoittaa syvällisemmin. Mutta se sitten taas ei ole minun juttuni, ajattelu ei kuulu minun vahvimpiin puoliin.
Tänään piirsin pitkästä aikaa. Ja olin jopa tyytyväinen. Lisäksi Vilho kävi. On se niin suloinen kummipoika, piristi kummasta harmaata päivää. Olisi niin ihana nähdä Vilhoakin enemmän, mutta aika, sitä ei ole. Tähän tekisi mieli myös sanoa jotain mutta no, jätän sanomatta tällä kertaa :D Lisäksi tsekkailin jos vaikka täällä lähellä olisi jotain lauluopetusta.. Tiedä sitten kuka innostanut tuohonkin (you know that).. Nojoo. Ehkä maailman turhin löpinä mut eipä ollut muutakaan mielessä. Tai on paljon mutten osaa kirjoittaa. Jos joku osaa esittää niin hyvän kysymyksen että saa padon murtumaan, lupaan tarjota oluen!
kiitos ja kuittaus lääkehuurujen seasta.
Tosiaan eilen tuossa tuota kateellisuuslöpinää kirjoittaessa yritin saada mahdollisimman hyvin teille selväksi kaikki ajatukseni. Tietenkään ne ei tullut täysin sillain kun suunnittelin, mutta niinhän aina. Ja niin kuin sanoin, kaikille (ihanille!) kavereille joille kateellinen olen, en tarkoita sitä pahalla. On vain niin lahjaton fiilis teidän seurassa, ei muuta :D
Mutta sitten. Jos vaikka heti alkuun sanoisin että nyt masentaa. Siis ihan tosi on paha olla ja tuntuu siltä että mikään ei onnistu. Otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin että aloitan jotain tekemään. Mutta missä välissä? Olen aina joko nukkumassa, koulussa tai töissä. Tai tallissa. Yrittäkää sinne väliin tunkea vielä joku harrastus. Tarvittaisiin ainakin 5 tuntia lisäaikaa, kiitos! No ehkei sekään nyt sitten niin ongelma, yritän ajatella sillä tavalla positiivisemmin että jos vaikka sitten parin vuoden päästä, koulun jälkeen. Tuntuu siltä että olen hukannut elämässäni ainakin kaksi jos en kolme vuotta. En edes tiedä mihin ne on mennyt, uskottavasti jossain muualla kun siellä missä olisi pitänyt.
Toinen erittäin tätä päivää ärsyttävä asia on se että olen yksinkertaisesti niin pahalla tuulella tämän järjettömän flunssan tähden että olen syönyt hirveästi suklaata. On fyysisesti kuin henkisestikin paha olo. Tätäkö tämä mun laihduttaminen on? Voi elämän kevät sanon minä. Lenkille ei voi mennä, tasan tulee sydänpussin tulehdus tai muu jälkitauti.. Tyydyn venyttelemään, jospa siitä edes joskus olisi apua. Ikävää kun ikinä ei ole itseensä tyytyväinen. Jos edes voisi sanoa että hei nyt on hyvä olla, mutta ei. Katsotaan taas vuoden päästä missä jamassa olen.
Mitäs sitten vielä. Ajatuskin karkailee. Sen voin sanoa etten tiedä miksi kirjoitan näitä löpinöitä. En oikeasti tiedä. Haen kai huomioo? hyväksyntää? Tai sitten vain puran tunteitani julkisesti. Jokainen vetäkööt omat johtopäätökset. En tiedä helpottaako asioiden kertominen, en usko. Pitäisi kirjoittaa syvällisemmin. Mutta se sitten taas ei ole minun juttuni, ajattelu ei kuulu minun vahvimpiin puoliin.
Tänään piirsin pitkästä aikaa. Ja olin jopa tyytyväinen. Lisäksi Vilho kävi. On se niin suloinen kummipoika, piristi kummasta harmaata päivää. Olisi niin ihana nähdä Vilhoakin enemmän, mutta aika, sitä ei ole. Tähän tekisi mieli myös sanoa jotain mutta no, jätän sanomatta tällä kertaa :D Lisäksi tsekkailin jos vaikka täällä lähellä olisi jotain lauluopetusta.. Tiedä sitten kuka innostanut tuohonkin (you know that).. Nojoo. Ehkä maailman turhin löpinä mut eipä ollut muutakaan mielessä. Tai on paljon mutten osaa kirjoittaa. Jos joku osaa esittää niin hyvän kysymyksen että saa padon murtumaan, lupaan tarjota oluen!
kiitos ja kuittaus lääkehuurujen seasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti