noh, jooh.. ei saa valvoa liian pitkään, tulee pian taas ihan pohjanoteeraustekstiä. Ei pitäisi avautua netissä (tai helvetti kirjottaisin ees sinne blogiin jota ei kukaan lue niin ei tarvis hävetä ainakaa mitään :D). No mutta joka tapauksessa, taas autolla matkalla kotiin mietin liikaa ja meinasin ajaa ojaan. Se ei kuitenkaan liity mitenkää tähän asiaan.
Tänään puhun siis epävarmuudesta joka jyllää jatkuvasti. Epävarmuus rahassa, itsessä, tulevaisuudessa, menneessä, kaikessa! Olen epävarma pystynkö maksamaan kaikkea mitä pitäisi. En tiedä mikä lasku on tärkeä saatika olen kokoajan epävarma voinko käyttää rahaa vai en. Hyvä se kai on, tuleepaha käytettyä rahaakin vähempi?
Lisäksi olen teinimäisen epävarma itsestäni, ulkonäöstäni, tyylistäni, taidoistani, ajatuksistani, mietteistäni.. ehkäpä joo kaikesta. Mutta ehkä kaikista eniten olen epävarma tulevaisuudesta! Minua ei kiinnosta opiskelu, mutta työnteko kyllä. Olen motivoitunut TYÖHÖN ja RAKASTAN opiskelua, mutta itse "koulukaverit" saavat helposti minut ahdistumaan. Jo pelkkä ajatus koulusta saa oksennusrefleksin aikaan.
Ja tosiaankaan ei sillä, niinkuin sanoin opiskelu on kivaa. Tykkään tehdä kaikkea aina lukemisesta esitelmiin ja kokeisiin. Mutta ääh.. Miksei meitsi vain tule toimeen muiden opiskelijoiden kanssa? Huoh, epävarmuutta. Tulevaisuuden epävarmuus on raastavaa. Jaksaakko opiskella (ei) kun töissä haluaisi vain olla (ja töillä ei todellakaan väliä tässäkään suhteessa).
joopa joo taas se ajatus karkas.
Tänään puhun siis epävarmuudesta joka jyllää jatkuvasti. Epävarmuus rahassa, itsessä, tulevaisuudessa, menneessä, kaikessa! Olen epävarma pystynkö maksamaan kaikkea mitä pitäisi. En tiedä mikä lasku on tärkeä saatika olen kokoajan epävarma voinko käyttää rahaa vai en. Hyvä se kai on, tuleepaha käytettyä rahaakin vähempi?
Lisäksi olen teinimäisen epävarma itsestäni, ulkonäöstäni, tyylistäni, taidoistani, ajatuksistani, mietteistäni.. ehkäpä joo kaikesta. Mutta ehkä kaikista eniten olen epävarma tulevaisuudesta! Minua ei kiinnosta opiskelu, mutta työnteko kyllä. Olen motivoitunut TYÖHÖN ja RAKASTAN opiskelua, mutta itse "koulukaverit" saavat helposti minut ahdistumaan. Jo pelkkä ajatus koulusta saa oksennusrefleksin aikaan.
Ja tosiaankaan ei sillä, niinkuin sanoin opiskelu on kivaa. Tykkään tehdä kaikkea aina lukemisesta esitelmiin ja kokeisiin. Mutta ääh.. Miksei meitsi vain tule toimeen muiden opiskelijoiden kanssa? Huoh, epävarmuutta. Tulevaisuuden epävarmuus on raastavaa. Jaksaakko opiskella (ei) kun töissä haluaisi vain olla (ja töillä ei todellakaan väliä tässäkään suhteessa).
joopa joo taas se ajatus karkas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti