Sormen tarina - parantuu, ehkä ei

Hehehehe, mun postausideat on mitä on, nyt kuitenkin päätin toteuttaa tarinan Sormesta, joka todellakin on vaivannut elämääni jo kolmen viikon ajan. Kaikki tapahtui kolme viikkoa taaksepäin perjantaina. Alla kuitenkin siitä enemmän. Tekstiä tuottaessa taustalla soiva musiikki, joten ei, tämä ei voi olla mitenkään selvää tekstiä.

Tarina alkaa perjantaista 27. Tammikuuta. Kello on silloin noin kaksi, hieman ennen. Olin lähdössä töihin kolmeksi, äiti puoli kolmeksi. Huusin äitiä syömään, otin lasivuuan jääkaapista ja kun korjasin vuuan asentoa käsissä, alaosa tipahti. En tiedä miten onnistuin siinä, mutta samalla kun laitoin vuuan yläosaa tasolle, huomasin että vasemman käden nimettömässä on syvä vekki (toinen puoli vekistä noussut n. sentin puoltoista irti). Samassa tungin käden äitin naamaan, sanoin että en halua nähdä, koska menen ihan shokkiin. Se ei sattunut, mutta verta tuli helvetisti. Niinpä soitettiin molempien töihin ja lähdettiin samantien ensiapuun.

Ensiavussa sitten istuttiin parikymmentä minuuttia ja sitten sairaanhoitaja pyysi sinne pikkuoperaatiohuoneeseen. Hyppäsin sitten sängylle ja koska olin jo hieman rauhottunut vilkuilin sillon tällön haavaa (mikä oli muuten mielettömän ruma..). Hoitaja sitten putsasi sen ja lääkäri kun saapui niin otettiin tikkausvälineet ja tsadam, siinä sitten alettiin puuduttamaan ja laittamaan tikkejä. Puudutus ei ollut ehtinyt kahden ensimmäisen tikin aikana kunnolla vaikuttamaan, sillä se sattui helvetisti, mutta viimeinen tikki ei tuntunut missään. Päälle joku laastarin tapainen lappu ja sitten vain buranareseptin kanssa apteekkiin ja töihin sairaslomatodistus.

Siinä se sitten möllötti ja särki. Ja vitutti. Mitään en voinut tehdä, söin buranaa ja istuin. Kirjoittaminen oli tuskaa, talliin ei voinut mennä, ratsastamisesta ei puhettaka. Olin jo valmis peruun synttärit tän shaiban takii.. Viikko meni ja sittne oli tikkien poisto. Perjantaina otettiin kuitenkin vaan kaksi tikkiä pois, maanantaina viimeinen. Mutta holjaa oli se että koko haava oli edelleen ihan auki. Menin maanantaina vielä uudestaan lääkäriin, tällä kertaa yksityiselle ja siellä sitten annettiin aika seuraavalle. Tiistaina kävin siis taas lääkärissä missä se teipattiin ja sanottiin että katsotaan taas viikko.

Viikon sitten odotin ja sitten taas menin lääkäriin. Haava edelleen auki. Teipillä olin sitä pakko kiinnittänyt ja sillain ihan siisti. Lääkäri vain totesi: "Pitää vain odottaa". Toipumisaika 3-6 KUUKAUTTA! Ei tsiisus sanon minä.. Kaiken lisäksi tuo on vielä ruma ja siinä on pakko pitää jotain suojaa sillä se on kuitenkin vielä ihan haava haava.. Huoh.

Joten tässä tarina sormesta. siitä että tuleeko se kuntoon.. ei tiedetä. Ehkä tulee ehkä ei..