HHEEYYY SEXY LADYY!!

sori tupla postaus, mut oli niin söpö kuva viel! ;)

Mä tykkään mun uudesta tukasta!

Häviäjä, luuseri, idiootti ja kaikki silti niin helvetin hyvin!

Itku potku raivari. Tässä on tullu kytättyä taas peiliin ja todettua että helvetti kun olen nätti. No, ainakin jotenkin totesin niin. Toistin samaa asiaa peilille kymmenen kertaa ja aloin miltein uskomaan siihen, kunnes näin näppylän - ja toisen - ja luovutin. Ei kauniiksi puhumallakaan tule. Tänään kuvailin pitkästä aikaa itseäni (dorka..) kun sain uuden tukan ja totesin että perhana. Ompas kiva päästä taas tummaan sävyyn ja eroon punaisesta ja blodista mitä vielä päässä oli!

En ole tosiaan tänne hirmuisen usein kirjoitellut, sillä ei ole ollut asiaa. Tai pohdin niitä asioita aina yksin hiljaisuudessa ja en muista kirjoittaa niitä ylös. Nyt ei siis tule mitään järkevää tekstiä, mutta sellaista yleistä angstia mitä voin purkaa tänne - julkisesti, fiksu minä!

Olen tässä nyt taas huomannut että ärsyttää niin pirusti kaikki. Viimeksi kirjoitin kakkoseksi jäämisestä ja siinä tuntui että minut oli taas lytätty. Nyt taas tuntuu siltä että olen epätoivoinen. Tai siis miten sen sanoisi. No, olen kaksytvee, sinkku, opiskelen ja olen töissä. Harrastukseni on aikaavievä, asun kotona. Kas kehveliä, eipä taida mahtua mitään miespuolista ihmistä tähän elämään. Tai mahtuu se mutta miksei sitä ole?

a. olen nirso - vitut, huijausta

b. olen saamaton - hyvin mahdollista (ja saamattomalla nyt tarkoitan AJALLISESTI hei..)

c. missä sellaisen olisin tavannut - hyvä kysymys

d. mitä minä sillä - miettikääs sitä niin

e. luonnekin krakaa - totta, vähän sitoutumiskammoa heh

Niinkuin sanoin, epätoivoista! Taivaastako odotan että ne miehet tippuu? Kai sitten, saahan sitä unelmoida. Muuten kyllä menee pirun hyvin. Olen tyytyväinen tällä hetkellä, harrastus toimii, koulu rullaa miten rullaa ja töitä on vähän. Nyt kaipaan piristystä ja vaihtelua. Voisi lähtee elokuviin, viikonloppuna hieman bailausta.. Näää, jos sitä vaan olisi kiltti ja tekisi kouluhommat ja menisi nukkumaan ;) Tietty lähen elokuviin jos joku on messissä!

Onko tavoitteena ikuinen toinen sija?

Nojaa. Joskus tuntuu että se elämä vaan valuu. Nyt on kesä, kohta syksy, tulee talvi, vaihtuu vuosi. En saa elämästä mitään irti. Olen harrastuksen koukuttama, töiden ahertaja ja koulun vanki. Eli kolmessa paikassa. Elämässä pitäisi olla muutakin. Missä kaikki ihmissuhteet? MIKSI minusta tuntuu että jään kaikissa asioissa aina toiseksi, teen sen noin tai näin, en saa sitä kaikkea minkä haluan. Ymmärtäähän sen ettei aina saa mitä haluaa, mutta tappelun kautta haluan joskus myös noista siihen ykköspalkinnolle, enkä tyytyä tähän ikuiseen kakkossijaan.

Aikaa on kulunut niin paljon viime postauksesta että en tiedä mitä sanoisin. Tuskin kymmenelle urhoolliselle lukijalleni tarvitsee sanoa mitään. Arvostan teitä joka tapauksessa. Tässä välissä on kyllä tapahtunut niin paljon kaikkea. En vain tiedä olenko nyt hyvällä vai huonolla fiiliksellä. Missä kaikki kaverini? Tuntuu että kesä on nyt minun harrastuksen aikaa. Se vie kaiken ylimäärräisen, ja kahden viikon lomallani töistä en nähnyt _yhtäkään_ kaveria joka olisi esimerkiksi lähtenyt terassille kanssani. Ei sillä että olisin sellainen ihminen joka siellä ravailee, mutta olisihan se ollut aika mojova yllätys.. En muista koska olen viimeksi keskustellut oikeasti hyvien kavereideni kanssa. Tuttujen kanssa, työkavereiden kanssa ja sellaisten puolituttujen kanssa nyt on muutenkin tultu juteltua ja kokoajan tulee uusia tuttavuuksia. Mutta oikeastaan tällä hetkellä kaipaisin jotain sellaista tukea ja olkapäätä mihin purkaa ajatuksia ja asioita. 

Nyt tässä välillä on tullut sellainen kakkosfiilis. Oli sitten kyse mistä tahansa. Olen vasta hopealla harrastuksessa, hopealla töissä, hopealla ihmissuhteissa.. Onnellinen niiden puolesta jotka ovat löytäneet onnea, mutta samalla hemmetin ärsyyntynyt siitä että olen itse sidottu tähän koko elämään ja kaipaan jonkinlaista ulospääsyä. Jospa maailmassa olisi sellainen pieni nappi mitä painamalla saisi hetkeksi homman pysäytettyä, asiat järjestettyä ja taas jatkettua matkaa. Ihanan sekavaa eikö? Onko minulle luvassa koskaan sitä onnea ja sitä haavetta mitä itse kaipaan? Kyllä takuulla pitäisi tehdä itse asian eteen, mikään ei kävele suoraan syliin, mutta joskus tuntuu niin vaikealta saada kaikki se mitä haluaa toimimaan..

No, tavoitteeni on nyt hymyillä. Ja oikeastaan, tällä hetkellä olen ihan onnellinen ja samalla sisälläni on jonkin asteinen tunnemyrsky. Onnellinen, vihainen, surullinen, rakastunut, pettynyt, petollinen, kriittinen, suopea, kapeakatseinen.. Kaikkea samaan aikaan. Helpommallahan tässä elämässä pääsisi jos osaisi kertoa tunteensa jollekin, mutta tietenkin, tyhmä kun on, vuodattaa ne mielummin Internettiin kaikkien kaistapäiden luettavaksi ja manipuloitavaksi ja tehden itsensä naurunalaiseksi. Ei se mitään, elämä on ja tulee olemaan ja minun tapani käsitellä omia ajatuksiani on tämä.

Tällä hetkellä kaipaan kahta tiettyä ihmistä. Mutta jos / kun tulee tilanne että näen heidät ja kykenen heille puhumaan, tuskin saan suutani auki. Ehkä siinä tilanteessa vain tyydyn taas hymyilemään ja sanomaan että "kaikki on hyvin, hyvää kuuluu". Vaikka en nyt menisi asiaa ihan noinkaan ilmaisemaan.

Nil est dictu facilius. - Mikään ei ole helpompaa kuin sanominen.

no matter what part of a title

Jep, en keksinyt otsikkoa. Koska tähän postaukseen on tulossa paljon kaikenlaista kivaa, kuvia siis, niin otsikkokin osaa olla yhtä epämääräinen. Olen tässä suunnitellut kirjoittavani parista "vakavammasta" tai oikeastaan mieltä askarruttavasta asiasta mutta en ole saanut niitä tarpeeksi hyvin kirjoitettua, vaan ne lähinnä kuulostavat päässä hyvältä, mutten saa niitä sitten ilmaistua tekstinä. Sain myös haasteen toiseen blogiini, mutta koska se on enemmän henk.kohtaisempi, ei niin hevosiin liittyvä haaste, teen sen tänne. Lisäksi toinen haaste tulossa jonka aijon laittaa etiä päin, sitä odotellessa ;)

Aloitetaan vaikkapa ihan siitä että en ole oikeastaan tänne paljon itsestäni kirjoittanut. Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa ihan postauksen minusta itsestä, siitä millainen olen, harrastan jnejne. Mutta nyt haluan kuitenkin tuoda julki sen miten pukeudun. En kulje muodin mukana, niinkuin joku huomaa. Pukeudun vaatteisiin jotka mielestäni näyttävät päälläni hyvältä (tai edes jotenkuten ookoolta) ja ovat tarkoitukseen sopivat. Ostan ja saan vaatteita paljon, joten vanhatkin vaatteet keksin yleensä käyttöä. Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa oleva pitkähihainen. Mielettömän kiva, musta paita, jonka yhdistin sähkönsiniseen pitkään toppiin, legginseihin ja vyöhön. Kiva kokonaisuus ja oikein sopiva kouluun, missä saan nopeasti työvaatteet heitettyä päälle. Kehtaa kaupungillä liikkua ja sillain. Eli yhdistelen paljon erilaisia kokonaisuuksia ja materiaaleja, uutta ja vanhaa. Ja tämän hetken hiustyylinä on pahasti jämähtänyt tuo saparo/letti kampaus, ei mahda mitään että töissä se on käytännöllisin! 

Sitten laitetaan seuraavaksi käsittelyyn vaikka se että mitä tämä blogi on. Pääasiassa siis jonkinnäköinen lifestyle/pohdinta/valokuvausblogi. En ole määritellyt tätä mitenkään, vaan kirjoitan tänne sitä mitä päähäni pälkähtää. Valokuvausta haluaisin harrastaa enempi, yritän jossain vaiheessa saada kaverit mukaan ja lähteä ihan vain kuvailemaan johonkin keväällä / kesällä. Olisi kiva saada "malleja" ja samalla harjottaa taitoaan! Saapi nähdä, kesällä sitten ehkä enemmän niitä valokuvia, muistakin kun minusta. ;)

Mutta sitten siihen pääasiaan, meinaan ostoksiin! Shoppailin taas palkkaani, joten nyt on sitten taas pikkuisen tiukilla meno.. No jokatapauksessa. Ostin siis nelly.comista itselle pari näpsäkkää mekkoa, joista toinen (tuo keltainen) oli minulle mielettömän hyvä ja sopi loistavasti. Musta jäi liian lyhyeksi (itsellä piiitkä selkä mikä tekee välillä hankalaksi tämän), mutta se oli taas äidilleni (!!) aivan loistava! Ja se aikookin ostaa sen minulta ja laittaa sen juhliin, huikeeta! Äiti näyttää aivan mallilta se päällään ja olen jopa hieman kateellinen ;) Lisäksi käytiin sitten hieman kenkäostoksilla. Olin kaverin kanssa käynyt edellisenä päivänä kiertelemässä kenkäkaupassa ja näin siellä MIELETTÖMÄN hienot saappaat. Niinpä sitten kävin ostamassa ne. Aivan ihanat ovat! Innolla odotan koska pääsen näitä käyttämään - 31. Maaliskuuta, tule jo! Lisäksi laitoin kuvan vielä tämän hetken lempparikorviksista, molemmat sain synttärilahjaksi ja rakastan niitä! 

Mutta enempiä selittämättä, tässä vielä nämä kuvat ostoksista. Keltainen mekko on päällä paremman näköinen ja saappaat on pituudeltaan polveen asti, kuvassa vaikea hahmottaa ;)

sweeeeet HELLO KITTY

Tyyli nimetty "sweet hello kittyksi", sillä toisen saparon lenkissä on söpö hello kitty.

Söpöä!

i wonder today

© http://weheartit.com

I'm so booring, yeah?

Fiilisten tasapainoittajaksi

Sormen tarina - parantuu, ehkä ei

Hehehehe, mun postausideat on mitä on, nyt kuitenkin päätin toteuttaa tarinan Sormesta, joka todellakin on vaivannut elämääni jo kolmen viikon ajan. Kaikki tapahtui kolme viikkoa taaksepäin perjantaina. Alla kuitenkin siitä enemmän. Tekstiä tuottaessa taustalla soiva musiikki, joten ei, tämä ei voi olla mitenkään selvää tekstiä.

Tarina alkaa perjantaista 27. Tammikuuta. Kello on silloin noin kaksi, hieman ennen. Olin lähdössä töihin kolmeksi, äiti puoli kolmeksi. Huusin äitiä syömään, otin lasivuuan jääkaapista ja kun korjasin vuuan asentoa käsissä, alaosa tipahti. En tiedä miten onnistuin siinä, mutta samalla kun laitoin vuuan yläosaa tasolle, huomasin että vasemman käden nimettömässä on syvä vekki (toinen puoli vekistä noussut n. sentin puoltoista irti). Samassa tungin käden äitin naamaan, sanoin että en halua nähdä, koska menen ihan shokkiin. Se ei sattunut, mutta verta tuli helvetisti. Niinpä soitettiin molempien töihin ja lähdettiin samantien ensiapuun.

Ensiavussa sitten istuttiin parikymmentä minuuttia ja sitten sairaanhoitaja pyysi sinne pikkuoperaatiohuoneeseen. Hyppäsin sitten sängylle ja koska olin jo hieman rauhottunut vilkuilin sillon tällön haavaa (mikä oli muuten mielettömän ruma..). Hoitaja sitten putsasi sen ja lääkäri kun saapui niin otettiin tikkausvälineet ja tsadam, siinä sitten alettiin puuduttamaan ja laittamaan tikkejä. Puudutus ei ollut ehtinyt kahden ensimmäisen tikin aikana kunnolla vaikuttamaan, sillä se sattui helvetisti, mutta viimeinen tikki ei tuntunut missään. Päälle joku laastarin tapainen lappu ja sitten vain buranareseptin kanssa apteekkiin ja töihin sairaslomatodistus.

Siinä se sitten möllötti ja särki. Ja vitutti. Mitään en voinut tehdä, söin buranaa ja istuin. Kirjoittaminen oli tuskaa, talliin ei voinut mennä, ratsastamisesta ei puhettaka. Olin jo valmis peruun synttärit tän shaiban takii.. Viikko meni ja sittne oli tikkien poisto. Perjantaina otettiin kuitenkin vaan kaksi tikkiä pois, maanantaina viimeinen. Mutta holjaa oli se että koko haava oli edelleen ihan auki. Menin maanantaina vielä uudestaan lääkäriin, tällä kertaa yksityiselle ja siellä sitten annettiin aika seuraavalle. Tiistaina kävin siis taas lääkärissä missä se teipattiin ja sanottiin että katsotaan taas viikko.

Viikon sitten odotin ja sitten taas menin lääkäriin. Haava edelleen auki. Teipillä olin sitä pakko kiinnittänyt ja sillain ihan siisti. Lääkäri vain totesi: "Pitää vain odottaa". Toipumisaika 3-6 KUUKAUTTA! Ei tsiisus sanon minä.. Kaiken lisäksi tuo on vielä ruma ja siinä on pakko pitää jotain suojaa sillä se on kuitenkin vielä ihan haava haava.. Huoh.

Joten tässä tarina sormesta. siitä että tuleeko se kuntoon.. ei tiedetä. Ehkä tulee ehkä ei.. 

new me - creepy?

Photo one: Senni täytti 20! Mielettömän kivat pirskeet, kiitos kaikille jotka oli messissä, I ♥! Messeet oli siis bileet, vaikka olin hieman ennakkoluulonen. Teemana punainen niinkuin varmaan meitsin vaatteista näkee.

Photo two: CREEPY? HELL YEAH! todellakin odotetut lasit saapuneet ja tämän päivän lääkärinkäynti sitten sanoiikin että "tso tso, ilman laseja ei asiaa tielle". camoon! Meitsi ja lasit? ei tuu kesää..

Photo three: Uusi tugga, joka tietty näkyy muissakin kuvissa. Lisäksi ihanat uudet korvikset jotka sain synttärilahjaksi (ihan Ruotsalaiset, wouh!). Perussettiä, punaisessa tullaan takuulla pysymään vielä tovi jos toinen.

Tänään.. ei erikoisia. Lähinnä painin itsetuntoni kanssa ja kierin itsesäälissä. Eli perus torstai? Ehkä joskus oppii itseäänkin arvostaan, toivon mukaan!

Tatatatatattoon!

Siinä se on! Koko komeudessaan. Olen niiiin onnellinen, siitä tuli mielettömän kiva. Kiitos siitä Marjutille, joka suunnitteli tatuoinnin, se on upea!

Harkitsin pitkään mihin haluan, kaikki tuntu niin.. Tylsiltä paikoilta. Sitten vain päätin että kaula sen olla pitää! Siispä niskaan/kaulaan se tuli ja siitä tuli mielettömän kiva. Hintaa tuli 100 euroa hakkauksesta kun kuva oli valmiina. Ja ei, ei sattunut. En edes jännittänyt.. Se miltä se tuntui oli vähän kuin kolme vaihetta. Parhaimmillaan se tuntui rapsutukselta ja pahimmillaan kuumottavalta ja veitsen kärjellä pistämiseltä samaan aikaan. Eli ei todellakaan sattunut, en edes kutsuisi niitä kivuksi. Tietenkin joissain kohti oli herkempää, mutta loppupeleissä aika helppo nakki oli.

Se on hieno!

yölöpinä 10: minä, koulu ja työelämä

Ajattelin nyt ottaa ihan tälläisen yölöpinän tällä kertaa, koska olen jo pitkään miettinyt elämääni, sen tarkoitusta ja perimmäistä ideaa. Miksi opiskella? Olen nyt töissä ja tiedän että puolen vuoden päästä olen jo ns. vakikalustoa - tälläkin hetkellä vakkarisopimus, mutta harjoittelija palkka koska ei aikaisempaa työkokemusta alalta - ja siksi kokoajan mietinkin: Miksi käydä koulua?

Tiedän ja tiedostan hyvin sen miksi kouluttaudun. Saan ammatin, minulla on johonkin koulutus ja mahdollisuus jossain vaiheessa elämääni edes hakea jollekin jatkokoulutus paikkaan. Ammatti ei ole välttämättä ikinä se mihin opiskelen, saatan vaikka lopulta olla farmaseutti tai kosmetologi. Mistä minä sen tiedän! Mutta idea on siinä, että kun on se jokin ammatti, on varmempaa tulevaisuus (näinkö?).

Elämäni on erittäin hektistä ja kiireistä. Tälläkin hetkellä olen kipeä. Niinkuin tänä talvena olen taas usein ollut. Tuntuu etten ole yhtäkään viikkoa kokonaan koulussa! Tämä ärsyttää ja ketuttaa ja muut saavat sen vaikutuksen että lintsaan tai olen laiska. Ehei. Olen vain kipeä. Töihin kuitenkin menen vaikka puolikuntoisena. No, ymmärrättekö miksi? Koulussa sitä ei tupata ymmärtämään, että töissä ollessa saan RAHAA. Ja minunkin suhteessani raha ratkaisee, valitettavasti.

Ja siitä rahasta kun päästään taas töihin, tulee pieni ongelma. En nyt ala työpaikan henkilökohtaisia ongelmia tähän pilkun tarkasti kertomaan, mutta voin pari muuttuvaa tekijää mainita, joka laittaa harkitsemaan, onko oman terveyden uhalla leikkiminen enää mukavaa. Ensinnäkin töissä vaihtui pomo. Ei, en valita, vaikka sanon että aikaisempi oli aivan ihana persoona ja tekisin mitä tahansa saadakseni hänet takaisin. Uskomattoman kannustava ja ihana pomo! Nykyinen on.. Ihan reilun ja mukavan oloinen, en puutu siihen enempää, koska en ole tutustunut. Muuttuvat tekijät ovat isompia (voiko pomon muutosta isompaa olla, kyllä!). Meinaan työvuorot. Meidän kaupan puolelta (S-market muuttuu ABC marketiksi ensi viikolla) loppuvat kokonaan yövuorot ja olen pääsääntöisesti tehnyt pelkästään niitä. Nyt viimeinen vuoro viikolla alkaa klo 14 ja olen koulussa, joten en pysty tekemään moista kun kahtena päivänä! Siihen lisätään vielä viikonlopun lyhyet vuorot ja TSUP! Tunteja listassa 28. Sillain WOW, olen tottunut 35 h / vk ja yhtäkkiä tipahtaa miltein 10 tuntia pois. Uskokaa vain kuinka se tuntuu muutenkin näin olemattomassa palkassa..

Minä ja rakas työpaita (ehkä koon pari liian iso :D) 

Ylläolevassa kuvassa siis ihana työpaitani, housut jotain niin kammottavaa lökäpöksykamaa että hyrr.. Jään silti kaipaamaan moisia vaatteita, ihanat väreiltään! Kuvassa näkyy muuten myös joululahjani jonka ostin itselleni, nuo super ihanat saappaat!

Okei, sitten takaisin asiaan. Onhan se niin että periaatteessa helpottaahan tämä tekemisiäni. Mutta samalla rajoittaa säästöhankettani ja elämääni. Niinkuin sanoin tässä perheessä saa elää niiiin hektisesti ja olla valmiina antamaan satasia tassuille. Eikä raha ratkaise, mutta tiedän että kohta olen jossain hesen pihvin kääntö vuorossa, hei NOT FOR ME! Menin kauppaan töihin ja mielestäni olisi kiva siellä myös pysyä. Ratkaisuja? Uusi työpaikka? Kyllä, olen harkinnut. Ongelma niissäkin aukioloaika. Mutta se että olisin jossain kaupassa samasta ajasta (14-22 esimerkiksi), saisin paremmat lisät kuin apsilta. Mutta kuka haluaa ottaa opiskelijan töihin? Tiedän että olen "vaikea" työntekijä kouluni tähden, mutta pakko yrittää saada opiskelut loppuun ilman että taas lopetan. Nyt pitää myös jotain saada päätettyä. Niin kuin koulukaveri totesi: "Olisipa nyt kolmannella vuodella".

Entä mitäpä tuosta minusta? Nyt on käsitelty kutakuinkin koulua ja töitä. Sitähän minä olen. Minä olen minä, täynnä koulua ja töitä. Vapaa-ajalla ja sairaslomalla olen ratsastusta. Lomalla olen liikuntaa ja ratsastusta. Aika surkeaa. Joskus tuntuu että haluaisin hypätä pois tästä elämästä, koko ruumiista ja aloittaa alusta. Uudelleen ja viisaampana. Esimerkiksi jos olisi joskus käynyt lukion, en olisi tässä. Mutta tuskin olisin tuollakaan töissä. Saisin aikaan monta jos-kysymystä. Onko se sen arvoista? Jossitella sitä mitä ehkä olisi tapahtunut, tai sit ei? Saan tällä hetkellä vain päänsärkyä moisesta jossittelusta. Ehkä seuraavalla kerralla, ennen kuin teen tai sanon mitään, kysyn itseltäni: "Jos kuitenkin..". Ja sitten annan vasta lopullisen päätökseni.

Vesimies - 5. Tammikuuta 2012

"Ympäristössäsi tapahtuu epämieluisia muutoksia.

Sinun on hyväksyttävä ne ja valmistauduttava

tahtojen taistoon muiden kanssa.

Saatat voittaa jonkin kiistan."