Kun on kaunis olo, on helppo hymyillä..

Koulut ohi, elämä edessä!

Unien tulkintaa?

Olen tässä kovasti pohtinyt pitäisikö enemmänkin alkaa tulkitsemaan uniaan. Yleensä näen naurettavia unia tai en muista mitä olen nähnyt. Viime yön uni oli taas jotenkin niin toden tuntuinen ja edelleen on sellainen olo että olisi unessa kiinni.

Unessa olin töissä kaupassa. Kauppa ei ollut tuttu ennestään, en ollut siis ikinä ollut tuollaisessa kaupassa. Työvaatteet olivat kuitenkin samat, mitä itse käytän töissä. Olin kassalla, kunnes hyllystä tippui jotain ja menin nostamaan sen. Samassa paikassa oli myös kaksi työkaveriani, joita en tunne, eli eivät olleet tuttuja. Kun olin nostamassa tipunnutta tavaraa, vireeni saapui kaksi pitkää miestä. Ensin ne puhuivat jotain ja vastasin ystävällisesti. Työkaveri oli siirtynyt kassalle palvelemaan asiakasta. 

Totesin miehille että nyt minun pitää jatkaa töitäni, jolloin toinen hymyili ivallisesti ja sanoi että minä en mene minnekkään. Siinä vaiheessa unessa minulla kävi mielessä jonkinlainen kiristystilanne. Samassa mies otti minua kädestä kiinni, otti aseen ja ampui työkaverini. Minua hän ei ampunut. Samalla kauppaan saapui pitkä polkkatukkainen blondi vihreässä takissa. He ryöstivät kaupasta rahaa ja arpoja. Jossain vaiheessa pääsin irti miehen otteesta samalla kun miehet lähtivät kaupasta, blondi jäi kuitenkin vielä ja ampui toisen työkaverini. Tässä vaiheessa heräsin ensimmäisen kerran.

Nukahdin kuitenkin nopeasti ja sama uni jatkui. Olin tuulikaapissa, mutta tuulikaapin ovi oli enemmän normaalin oven mallinen, eli sain sen lukkoon siltä puolelta missä itse olin ja sitä ei saanut avattua toiselta puolelta. Lisäksi siitä ei nähnyt läpi. Joku kuitenkin huusi toiselta puolelta että ovi pitää avata, hän tarvitsee apua. Olin tässä vaiheessa soittanut hätäkeskukseen, mutta puhelu oli jäänyt kesken. Avasin oven luullen että siellä oli työkaverini, mutta oven takana olikin tämä pitkä blondi. Saman tien kun sain lukon auki, blondi avasi oven kunnolla ja ampui minua. Perään totesi miesten olevan raukkiksia kun oli jättänyt minut ampumatta. Luoti osu oikean solisluun alapuolelle, lähelle keuhkoja ja sydäntä. Hätkähdin toisen kerran hereille, mutten ehtinyt tajuta heräämistäni kun nukahdin jo uudelleen.

Uudessa pätkässä olin yksin tuulikaapissa puoli-istuvassa asennossa ja pitelin kättä haavan päällä. En uskaltanut liikuttaa kättäni ja kipu oli järjetön, kuumottava. Minua pyörrytti ja oksetti, mutta nousin ylös ja lähtin kävelemään pihalle. Pääsin jonkun 300 metriä kun ambulanssi tuli vastaan ja kääntyi kaupalle. Käännyin ympäri lähteäkseni ambulanssia kohti, mutta tässä vaiheessa tipahdin polvilleni ja heräsin. 

Herätessäni juuri siihen kohtaan missä unessa oli ammuttu oli järjetön, vihlova kipu ja tuntui etten saanut kunnolla henkeä. Ja oikeastaan edelleen tuntuu samalta, enää kipu ei ole niin järjetön, mutta kuitenkin ihan kun joku olisi joskus lyönyt siihen kovaa ja vieläkin tuntuu että happi kulkisi vain toisen keuhkon kautta. 

Pelottavinta tässäkin unessa lienee se mitä tunsin hereillä ollessani. Joskus kun esimerkiksi jalka puutuu unessa ja herää, huomaa nukkuneensa huonosti. Kuitenkaan en ole mitänkään lyönyt itseäni tuohon kohtaan ja en löydä tälle mitään järkevää selitystä. Poikkeaa uni muutenkin niin paljon normaaleista unista mitä näen, että piti oikein pysähtyä sitä miettimään. Ja edelleen koko uni on piirtynyt verkkokalvoilleni ja muistan oikeastaan jokaisen yksityiskohdan.

Unen tunnelma oli tavallaan ahdistava, mutta toisaalta olin tilanteessa levollinen. Hymyilin ryöstäjille heidän poistuessaan ja kiitin samalla tavalla kun normaalia asiakasta. Olin sen ajan mitä he olivat kaupassa rauhallinen, vaikka he olivat ampuneet ja yhden työtoverin. Tuntui että olin vasta ensimmäisen kerran tuulikaapissa paniikissa ja sen jälkeen kun minua oli ammuttu, ajattelin vain enemmän sitä etten vielä halua kuolla. Eli kerrassaan hämmentävä uni..

Spuukia! Osaako joku tulkita unia?

Kuka täällä ei ole feikki?

Verum et fictum esse mundum, qui non fictus

HHEEYYY SEXY LADYY!!

sori tupla postaus, mut oli niin söpö kuva viel! ;)

Mä tykkään mun uudesta tukasta!

Häviäjä, luuseri, idiootti ja kaikki silti niin helvetin hyvin!

Itku potku raivari. Tässä on tullu kytättyä taas peiliin ja todettua että helvetti kun olen nätti. No, ainakin jotenkin totesin niin. Toistin samaa asiaa peilille kymmenen kertaa ja aloin miltein uskomaan siihen, kunnes näin näppylän - ja toisen - ja luovutin. Ei kauniiksi puhumallakaan tule. Tänään kuvailin pitkästä aikaa itseäni (dorka..) kun sain uuden tukan ja totesin että perhana. Ompas kiva päästä taas tummaan sävyyn ja eroon punaisesta ja blodista mitä vielä päässä oli!

En ole tosiaan tänne hirmuisen usein kirjoitellut, sillä ei ole ollut asiaa. Tai pohdin niitä asioita aina yksin hiljaisuudessa ja en muista kirjoittaa niitä ylös. Nyt ei siis tule mitään järkevää tekstiä, mutta sellaista yleistä angstia mitä voin purkaa tänne - julkisesti, fiksu minä!

Olen tässä nyt taas huomannut että ärsyttää niin pirusti kaikki. Viimeksi kirjoitin kakkoseksi jäämisestä ja siinä tuntui että minut oli taas lytätty. Nyt taas tuntuu siltä että olen epätoivoinen. Tai siis miten sen sanoisi. No, olen kaksytvee, sinkku, opiskelen ja olen töissä. Harrastukseni on aikaavievä, asun kotona. Kas kehveliä, eipä taida mahtua mitään miespuolista ihmistä tähän elämään. Tai mahtuu se mutta miksei sitä ole?

a. olen nirso - vitut, huijausta

b. olen saamaton - hyvin mahdollista (ja saamattomalla nyt tarkoitan AJALLISESTI hei..)

c. missä sellaisen olisin tavannut - hyvä kysymys

d. mitä minä sillä - miettikääs sitä niin

e. luonnekin krakaa - totta, vähän sitoutumiskammoa heh

Niinkuin sanoin, epätoivoista! Taivaastako odotan että ne miehet tippuu? Kai sitten, saahan sitä unelmoida. Muuten kyllä menee pirun hyvin. Olen tyytyväinen tällä hetkellä, harrastus toimii, koulu rullaa miten rullaa ja töitä on vähän. Nyt kaipaan piristystä ja vaihtelua. Voisi lähtee elokuviin, viikonloppuna hieman bailausta.. Näää, jos sitä vaan olisi kiltti ja tekisi kouluhommat ja menisi nukkumaan ;) Tietty lähen elokuviin jos joku on messissä!

Onko tavoitteena ikuinen toinen sija?

Nojaa. Joskus tuntuu että se elämä vaan valuu. Nyt on kesä, kohta syksy, tulee talvi, vaihtuu vuosi. En saa elämästä mitään irti. Olen harrastuksen koukuttama, töiden ahertaja ja koulun vanki. Eli kolmessa paikassa. Elämässä pitäisi olla muutakin. Missä kaikki ihmissuhteet? MIKSI minusta tuntuu että jään kaikissa asioissa aina toiseksi, teen sen noin tai näin, en saa sitä kaikkea minkä haluan. Ymmärtäähän sen ettei aina saa mitä haluaa, mutta tappelun kautta haluan joskus myös noista siihen ykköspalkinnolle, enkä tyytyä tähän ikuiseen kakkossijaan.

Aikaa on kulunut niin paljon viime postauksesta että en tiedä mitä sanoisin. Tuskin kymmenelle urhoolliselle lukijalleni tarvitsee sanoa mitään. Arvostan teitä joka tapauksessa. Tässä välissä on kyllä tapahtunut niin paljon kaikkea. En vain tiedä olenko nyt hyvällä vai huonolla fiiliksellä. Missä kaikki kaverini? Tuntuu että kesä on nyt minun harrastuksen aikaa. Se vie kaiken ylimäärräisen, ja kahden viikon lomallani töistä en nähnyt _yhtäkään_ kaveria joka olisi esimerkiksi lähtenyt terassille kanssani. Ei sillä että olisin sellainen ihminen joka siellä ravailee, mutta olisihan se ollut aika mojova yllätys.. En muista koska olen viimeksi keskustellut oikeasti hyvien kavereideni kanssa. Tuttujen kanssa, työkavereiden kanssa ja sellaisten puolituttujen kanssa nyt on muutenkin tultu juteltua ja kokoajan tulee uusia tuttavuuksia. Mutta oikeastaan tällä hetkellä kaipaisin jotain sellaista tukea ja olkapäätä mihin purkaa ajatuksia ja asioita. 

Nyt tässä välillä on tullut sellainen kakkosfiilis. Oli sitten kyse mistä tahansa. Olen vasta hopealla harrastuksessa, hopealla töissä, hopealla ihmissuhteissa.. Onnellinen niiden puolesta jotka ovat löytäneet onnea, mutta samalla hemmetin ärsyyntynyt siitä että olen itse sidottu tähän koko elämään ja kaipaan jonkinlaista ulospääsyä. Jospa maailmassa olisi sellainen pieni nappi mitä painamalla saisi hetkeksi homman pysäytettyä, asiat järjestettyä ja taas jatkettua matkaa. Ihanan sekavaa eikö? Onko minulle luvassa koskaan sitä onnea ja sitä haavetta mitä itse kaipaan? Kyllä takuulla pitäisi tehdä itse asian eteen, mikään ei kävele suoraan syliin, mutta joskus tuntuu niin vaikealta saada kaikki se mitä haluaa toimimaan..

No, tavoitteeni on nyt hymyillä. Ja oikeastaan, tällä hetkellä olen ihan onnellinen ja samalla sisälläni on jonkin asteinen tunnemyrsky. Onnellinen, vihainen, surullinen, rakastunut, pettynyt, petollinen, kriittinen, suopea, kapeakatseinen.. Kaikkea samaan aikaan. Helpommallahan tässä elämässä pääsisi jos osaisi kertoa tunteensa jollekin, mutta tietenkin, tyhmä kun on, vuodattaa ne mielummin Internettiin kaikkien kaistapäiden luettavaksi ja manipuloitavaksi ja tehden itsensä naurunalaiseksi. Ei se mitään, elämä on ja tulee olemaan ja minun tapani käsitellä omia ajatuksiani on tämä.

Tällä hetkellä kaipaan kahta tiettyä ihmistä. Mutta jos / kun tulee tilanne että näen heidät ja kykenen heille puhumaan, tuskin saan suutani auki. Ehkä siinä tilanteessa vain tyydyn taas hymyilemään ja sanomaan että "kaikki on hyvin, hyvää kuuluu". Vaikka en nyt menisi asiaa ihan noinkaan ilmaisemaan.

Nil est dictu facilius. - Mikään ei ole helpompaa kuin sanominen.

no matter what part of a title

Jep, en keksinyt otsikkoa. Koska tähän postaukseen on tulossa paljon kaikenlaista kivaa, kuvia siis, niin otsikkokin osaa olla yhtä epämääräinen. Olen tässä suunnitellut kirjoittavani parista "vakavammasta" tai oikeastaan mieltä askarruttavasta asiasta mutta en ole saanut niitä tarpeeksi hyvin kirjoitettua, vaan ne lähinnä kuulostavat päässä hyvältä, mutten saa niitä sitten ilmaistua tekstinä. Sain myös haasteen toiseen blogiini, mutta koska se on enemmän henk.kohtaisempi, ei niin hevosiin liittyvä haaste, teen sen tänne. Lisäksi toinen haaste tulossa jonka aijon laittaa etiä päin, sitä odotellessa ;)

Aloitetaan vaikkapa ihan siitä että en ole oikeastaan tänne paljon itsestäni kirjoittanut. Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa ihan postauksen minusta itsestä, siitä millainen olen, harrastan jnejne. Mutta nyt haluan kuitenkin tuoda julki sen miten pukeudun. En kulje muodin mukana, niinkuin joku huomaa. Pukeudun vaatteisiin jotka mielestäni näyttävät päälläni hyvältä (tai edes jotenkuten ookoolta) ja ovat tarkoitukseen sopivat. Ostan ja saan vaatteita paljon, joten vanhatkin vaatteet keksin yleensä käyttöä. Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa oleva pitkähihainen. Mielettömän kiva, musta paita, jonka yhdistin sähkönsiniseen pitkään toppiin, legginseihin ja vyöhön. Kiva kokonaisuus ja oikein sopiva kouluun, missä saan nopeasti työvaatteet heitettyä päälle. Kehtaa kaupungillä liikkua ja sillain. Eli yhdistelen paljon erilaisia kokonaisuuksia ja materiaaleja, uutta ja vanhaa. Ja tämän hetken hiustyylinä on pahasti jämähtänyt tuo saparo/letti kampaus, ei mahda mitään että töissä se on käytännöllisin! 

Sitten laitetaan seuraavaksi käsittelyyn vaikka se että mitä tämä blogi on. Pääasiassa siis jonkinnäköinen lifestyle/pohdinta/valokuvausblogi. En ole määritellyt tätä mitenkään, vaan kirjoitan tänne sitä mitä päähäni pälkähtää. Valokuvausta haluaisin harrastaa enempi, yritän jossain vaiheessa saada kaverit mukaan ja lähteä ihan vain kuvailemaan johonkin keväällä / kesällä. Olisi kiva saada "malleja" ja samalla harjottaa taitoaan! Saapi nähdä, kesällä sitten ehkä enemmän niitä valokuvia, muistakin kun minusta. ;)

Mutta sitten siihen pääasiaan, meinaan ostoksiin! Shoppailin taas palkkaani, joten nyt on sitten taas pikkuisen tiukilla meno.. No jokatapauksessa. Ostin siis nelly.comista itselle pari näpsäkkää mekkoa, joista toinen (tuo keltainen) oli minulle mielettömän hyvä ja sopi loistavasti. Musta jäi liian lyhyeksi (itsellä piiitkä selkä mikä tekee välillä hankalaksi tämän), mutta se oli taas äidilleni (!!) aivan loistava! Ja se aikookin ostaa sen minulta ja laittaa sen juhliin, huikeeta! Äiti näyttää aivan mallilta se päällään ja olen jopa hieman kateellinen ;) Lisäksi käytiin sitten hieman kenkäostoksilla. Olin kaverin kanssa käynyt edellisenä päivänä kiertelemässä kenkäkaupassa ja näin siellä MIELETTÖMÄN hienot saappaat. Niinpä sitten kävin ostamassa ne. Aivan ihanat ovat! Innolla odotan koska pääsen näitä käyttämään - 31. Maaliskuuta, tule jo! Lisäksi laitoin kuvan vielä tämän hetken lempparikorviksista, molemmat sain synttärilahjaksi ja rakastan niitä! 

Mutta enempiä selittämättä, tässä vielä nämä kuvat ostoksista. Keltainen mekko on päällä paremman näköinen ja saappaat on pituudeltaan polveen asti, kuvassa vaikea hahmottaa ;)